Kuningas
Kristian II -näytelmämusiikki ja orkesterisarja
[Op.
27] Kung Kristian II (Kuningas Kristian II). Musiikkia Adolf Paulin
samannimiseen näytelmään: 1. Elegie, 2. Musette,
3. Menuetto, 4. Lied des Narren: Sången om korsspindeln,
5. Nocturne, 6. Serenade, 7. Ballade. Valmistui 1898; numeroiden
1-4 kantaesitys Helsingissä Ruotsalaisessa teatterissa 24.2.1898
(johtajana Jean Sibelius), nrot 5-7 valmistuivat tämän
jälkeen.
Op. 27 Kung Kristian II (Kuningas Kristian II), sarja. Musiikista
Adolf Paulin samannimiseen näytelmään: 1. Elegie,
2. Menuetto, 3. Musette, 4. Sången om korsspindeln. Valmistui
1898. Pianosovitus 1898, nro 4 laulutekstin kanssa.
Sibelius
sävelsi Kuningas Kristian II -musiikin ystävänsä
Adolf Paulin näytelmään nopeasti vuoden 1898 alussa.
Paulin näytelmä sijoittuu 1500-luvulle ja se kuvaa Tanskan,
Norjan ja Ruotsin kuninkaan Kristian II:n ja hänen rakastajattarensa
Dyveken tarinan. Paul on kuvannut sävellysprosessia vauhdikkaasti.
Hänen mukaansa Sibelius sai yhdessä päivässä
valmiiksi Laulun ristilukista, Dyveken tanssin ja
Menuetin pianoversioina.
Kesti
varmaankin hieman kauemmin, ennen kuin versiot pienelle orkesterille
olivat valmiit. Alkuperäisessä näytelmämusiikissa
oli neljä osaa. Elegia jousiorkesterille sisältää
yhden Sibeliuksen kauneimmista tunnelmakuvista. Se soi alkusoittona.
Musette soitettiin näytelmässä Dyveken ikkunan
alla. Helsinkiläisillä oli hauskaa, kun he sommittelivat
melodiaan pilkkasanat "minä menen Kämppiin takaisin".
Sibeliuksen tiedettiin olevan ravintola Kämpin juomahakuisimpia
asiakkaita. Menuetto perustui vuoden 1894 pieneen orkesteriteokseen
ja se soi kolmannen näytöksen alussa ennen Kööpenhaminan
hoviin sijoitettua kohtausta. Laulu ristilukista kertoo
vangitun teurastajakuninkaan vanhuuden päivistä. Narri
laulaa hänelle sellissä.
Heti
kantaesityksen jälkeen Hufvudstadsbladetiin "Bis"-nimimerkillä
kirjoittavaa Karl Fredrik Wasenius tarjoutui kustantamaan teokset
pianosovituksina. Nuotit hän teetti Breitkopf & Härtelin
kirjapainossa Leipzigissa.
Samana
keväänä Adolf Paul ja Sibelius viettivät aikaa
Saksassa. Paul vei juuri oikealla hetkellä säveltäjän
Leipzigiin tapamaan saksalaisen suurkustantamon johtajaa Oskar
von Hasea. Breitkopf & Härtel ostikin näytelmämusiikin
oikeudet Saksassa. Kauppa oli kustantamolle mutkaton, koska se
painoi jo pianosovitusten nuotteja Waseniukselle.
Kesällä
säveltäjä kirjoitti näytelmämusiikkiin
lisänumeroita, eli Nocturnen, Serenadin ja Balladin.
Nocturne sijoitettiin ensimmäisen ja toisen näytöksen
väliin. Serenadi korvasi joissakin esityksissä menuetin
ja joissakin se esitettiin toisen ja kolmannen näytöksen
välisoittona. Balladi kuvaa kuninkaan järjestämää
verilöylyä Tukholmassa vuonna 1520. Varsinkin Balladista
huomaa selvän tyylinmuutoksen kohti ensimmäisen sinfonian
sävelkieltä.
Lisänumeroiden
säveltämisen jälkeen Sibelius muokkasi musiikista
myös orkesterisarjan, jossa oli pieniä muutoksia näyttämömusiikkiin.
Sarjaan kelpasivat Nocturne, Elegia, Musette, Serenadi ja Balladi
tässä järjestyksessä. Musette oli saanut jousitaustan.
Sibelius pudotti orkesterisarjasta pois siis pienen Menuetin ja
Ristilukin laulun, josta tuli kuitenkin erittäin suosittu
erillinen laulunumero.
Kustannuksia kauhistellen Wasenius päätti painattaa
myös kalliit orkesteripartituurit sekä teatteri- että
konserttikäyttöön - jälleen Breitkopf &
Härtelillä.
Joulukuun
alussa Kajanus johti pariinkin otteeseen Kuningas Kristian
II -sarjan, joka sai näin ensiesityksensä. Päivälehden
kriitikkonimimerkki E eli Evert Katila kiitteli "hauskaa
tuttavuutta" ja arvioi, että "säveltäjämme
on pieniin muotoihin saanut sopimaan harvinaisen rikassisällyksisen
elämän ja tuoreuden". Kriitikko kiitti myös
sarjan "loistavaa orkesteriasua".
Sibeliuskin oli tyytyväinen. "Musiikki soi erinomaisesti
ja tuntuu kuin tempot olisivat oikeat. Ensimmäistä kertaa
olen saanut aikaan jotain valmista mielestäni", hän
ihasteli Paulille.
Orkesterisarja
lähti nopeasti maailmalle. Hans Windersten johti sarjan Leipzigissa
vielä vuonna 1899. Kajanuksen orkesteri esitti sitä
Euroopan-kiertueellaan 1900 ja Henry Wood esitti sen Lontoon Promenadikonserteissaan
1901.
Sibelius
itsekin johti yleisöön meneviä melodioita sisältävää
sarjaa mielellään koko aktiivisen kapellimestarikautensa.
Hän johti sen esimerkiksi viimeisessä ulkomaisessa kapellimestarina
esiintymisessään Kööpenhaminassa 1926.