Serenadi

Serenad. Baritonille ja orkesterille. Sanat Erik Johan Stagnelius. Valmistui 1894-95; ensiesitys Helsingissä 17.4.1895 (Abraham Ojanperä, Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesteri, johtajana Jean Sibelius).

Jean Sibelius teki Luonnottaren lisäksi muutamia muitakin kiintoisia sävellyksiä sooloäänelle ja orkesterille. Serenadi on vuodelta 1895, ja solistina oli Kullervonkin kantaesityksessä laulanut Abraham Ojanperä. Stagneliuksen runoon tehdyssä pienessä on tarttuvaa paatosta, mutta tyyli ei ole kaikkein persoonallisinta Sibeliusta eikä laulu ole vakiinnuttanut paikkaansa ohjelmistossa.

Koskenlaskijan morsiamet

Op. 33 Koskenlaskijan morsiamet, balladi. Baritonille tai mezzosopraanolle ja orkesterille. Sanat A. Oksanen. Valmistui 1897; ensiesitys Helsingissä 1.11.1897 (Abraham Ojanperä, Helsingin filharmonisen seuran orkesteri, johtajana Jean Sibelius). Sovitus mieskuorolle ja orkesterille 1943; ensiesitys Helsingissä 22.4.1945 (Laulu-Miehet, Radion sinfoniaorkesteri, johtajana Martti Turunen).

Koskenlaskijan morsiamet valmistui Abraham Ojanperälle, joskin teoksen voi esittää baritonin sijasta myös mezzosopraano. August Oksasen runo urheasta koskenlaskija Vilhelmistä, hänen morsiamestaan Annasta ja mustasukkaisesta koskenhaltijattaresta oli kiehtonut Sibeliusta jo poikavuosina. Teoksesta muotoutuikin mukaansatempaava. "Olen vähän riehunut pianolla ja hengästyneenä kirjoitan tämän", hän kynäili Ainolle saatuaan Koskenlaskijan morsianten luonnokset valmiiksi.

Kantaesitys miellytti yleisöä, mutta päähuomion arvioissa vei toki Lemminkäissarjan uusitun version kantaesitys, josta Karl Flodin kirjoitti kuuluisan murskakritiikkinsä.

Koskenlaskijan morsiamet on erittäin vetävä teos, vaikkakin Oksasen tekstin patetia saattaa tuntua nykykuulijasta liialliselta. Erik Tawaststjerna piti sävellystä "melko stereotyyppisenä", mutta harva kuulija voi olla tempautumatta mukaan nuoren Sibeliuksen eroottiseen kiihkoon ja orkesterikuohujen pärskeisiin.

Arioso

Op. 3 Arioso. Sopraanolle ja jousiorkesterille. Sanat Johan Ludvig Runeberg, myös suomeksi: Talviaamull' astui tyttö (suomennos I.K-s). Laulu vuodelta 1893, orkesteriversio valmistui 1911; ensiesitys Turussa 30.3.1914 (Ida Ekman, Turun Soitannollisen Seuran orkesteri, johtajana Karl Ekman). Sovitus lauluäänelle ja pianolle 1911.

Arioso-aihetta Sibelius pohti jo vuonna 1893, mutta versio sopraanolle ja jousiorkesterille on vuodelta 1911 ja kantaesitys kuultiin vasta 1914 Turussa Ida Ekmanin laulamana.

Varsin harvoin esitetty orkesterilaulu on erinomaista Sibeliusta. "Suppea sävellys saattaa jättää kookkuuden vaikutelman: sillä tapaa monumentaalisia ovat esimerkiksi Arioso ja Sen har jag ej frågat mera", Erik Tawaststjerna totesi. Robert Layton pitää laulua jo Luonnottareen viittaavana.