Op.
52 Sinfonia nro 3 C-duuri
1.
Allegro moderato, 2. Andantino con moto, quasi allegretto, 3.
Moderato - Allegro ma non tanto. Valmistui 1907; ensiesitys Helsingissä
25.9.1907 (Helsingin filharmonisen seuran orkesteri, johtajana
Jean Sibelius).
Sibeliuksen kolmatta sinfoniaa
on pidetty aikaisempia teoksia klassisempana, ja esimerkiksi tutkija
Gerald Abrahamin mielestä sen alkua voi täysin verrata Haydnin
tai Mozartin sinfonioiden ensiosiin. Sitä hurjemmalta tuntuu,
että sinfonian sävellyshistoria on osoittautunut erittäin mutkikkaaksi.
Suomalaisen kansanmusiikin vaikutusta on havaittavissa jo sinfonian
ensimmäisissä tahdeissa, ja sinfoniassa on myös ohjelmallisia
alkuimpulsseja. Tammikuussa 1906 Sibelius soitti vauhdikkaan viftin
päätteeksi Pariisissa kuvataiteilija Oscar Parviaiselle kolmea
teemaa: Surumarssia, Rukousta Jumalalle ja Suurta juhlaa. Tutkija
Markku Hartikainen on osoittanut, että nämä teemat liittyvät mitä
todennäköisimmin Jalmari Finnen librettoon Marjatta-oratoriosta,
jota Sibelius ei yrityksistä huolimatta saanut sävelletyksi. Rukous
Jumalalle -teema päätyi kuitenkin lopulta kolmannen sinfonian
finaalin hymniteemaksi – ja Ainolan seinälle, sillä teema innoitti
Oscar Parviaisen tekemään Sibeliukselle maalauksen.
Vuonna 1906 Sibelius sai valmiiksi
orkesterirunoelman Pohjolan tytär, jonka luonnoksista on
myös löydetty kolmanteen sinfoniaan päätyneitä aineksia. Näin
absoluuttisena musiikkina vastaanotettu sinfonia on Sibeliukselle
tuttuun tapaan saanut alkusysäyksensä erilaisista ohjelmallisista
ideoista, jotka kuitenkin sävellysprosessin edetessä menettävät
ohjelmallisen merkityksensä, kun materiaalia työstetään puhtaasti
musiikillisin perustein.
Sibelius johti kantaesityksen 25.
syyskuuta 1907. Kritiikit olivat ristiriitaiset: Karl Flodin kiitteli,
mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat totesi, että teoksen välitön
vaikutus on ensimmäistä sinfoniaa vähäisempi.
Tyylillisesti Sibelius lähestyi nyt ystävänsä Ferruccio Busonin
hieman myöhemmin kirjoittamia ajatuksia siitä, mitä voisi olla
nuorklassinen musiikki. Sibeliuksen kolmas on edeltäjiään tiiviimpi
teos. Osia on neljän sijasta nyt kolme, kun scherzo ja finaali
yhdistyvät toista sinfoniaa elimellisemmin.
Romantiikka korvautuu uudella asiallisuudella,
ja orkestraatio on entistä kevyempi, kun esimerkiksi tuuba ja
harppu jäävät pois. Sibelius mainitsi vanhoilla päivillään, että
kolmatta ei tarvitse esittää yli 50-henkisellä kokoonpanolla.
Rytmi nousee jopa ajoittain tasa-arvoiseksi
tekijäksi melodisen aineksen kanssa. Näin Sibelius ennakoi jopa
Stravinskyn Kevätuhrin rytmisiä keksintöjä.
Sinfonia alkaa jousten sellojen ja bassojen ytimekkäällä pääaiheella.
Kun soinnullista pohjaa ei ole, näennäisesti C-duurissa kulkeva
melodia voidaan ajatella myös muistumaksi kalevalaisesta melodiasta,
jonka Sibelius kirjoitti talteen runonkeruumatkallaan 1892. Tutkija
Veijo Murtomäki vertaa väitöskirjassaan pääaihetta kansanlauluun
Tuku, tuku lampaitani.
Nuottiesimerkki 13
Musiikki alkaa yllättäen seikkailla fis- ja b-nuoteissa kesken
valoisalta tuntunutta C-duuria. Sibelius tekee yhden jännittävistä
silmänkääntötempuistaan, kun pääteema huipentuu c-d-e –kulkuun
käyrätorvissa ja jatko onkin yllättäen fis, mikä johdattaa sellon
esittelemään sivuteemaan h-mollissa! Mystisten tunnelmien jälkeen
ensimmäinen osa kulkee sähäköiden kuudestoistaosanuottien virtana
pää- ja sivuteeman kokiessa jatkuvia metamorfooseja. Sibelius
itse puhui ”eteenpäinmenevästä pakosta”, joka pitää hänen sinfonioitaan
koossa.
Hidas osa (Andantino con moto, quasi allegretto) on säveltäjän
mielessä ollut hitaampi kuin mitä esitysmerkintä antaisi olettaa.
Aito tempo lienee löydettävissä Robert Kajanuksen johtamalta levyltä.
Osa alkaa kuin yksinkertainen kansanlaulu, ja georgialainen pianisti
Aleksandr Toradze on osoittanut, että tämänkaltainen melodia löytyy
myös hänen maansa sävelaarteistosta.
Nuottiesimerkki 14
Hitaan osan yksinkertaisuus on näennäistä: muoto on niin moniselitteinen,
että tutkijat ovat löytäneet siitä esimerkiksi muunnelmasarjan,
rondon ja sonaattimuotoisen osan piirteitä. Teema esiintyy neljästi
eri valaistuksissa. Ensimmäinen sivuryhmä sisältää sellojen mietiskeleviä,
lähes pyhiä tuntoja. Kun teema toisen kerran katoaa, puupuhaltimien
terssikulut ennakoivat jo kolmannen osan jännittävää maailmaa.
Kolmas osa on tähän asti harmonisesti rohkeinta Sibeliusta. Säveltäjä
itse on kuvannut osaa ”ajatuksen kirkastumiseksi kaaoksesta”.
Osan alun ”kaaos” on vaihtelevien motiivien ja tempojen jatkuvaa
leikkiä, jossa sinfonian menneisyys ja tulevaisuus ovat läsnä
yhtä aikaa. Vain parhaat kapellimestarit saavat finaalin puolessavälissä
esiin väistämättömyyden tunnun, kun hymniteema vähitellen paljastuu
ja kaaos väistyy. Hymni puhkeaa esiin esitysmerkinnällä allegro,
con energia:
Nuottiesimerkki 15
Hymni voimistuu tyylikkäästi ja ilman romanttista paisuttelua.
Siksikö sinfonia on kuudennen ohella Sibeliuksen vähiten soitetuin
ja arvostetuin?
Mutta jos kolmas sinfonia petti ne, jotka odottivat ensimmäisen
sinfonian paatosta tai toisen sinfonian sankarillisuutta, niin
neljäs sinfonia tulisi hämmästyttämään maailmaa vieläkin enemmän.
III sinfoniasta sanottua
”Sinfonia täyttää kaikki vaatimukset, mitä sinfoniselle taideteokselle
nykyaikaisessa mielessä voi asettaa, mutta samalla se on sisäisesti
uusi ja vallankumouksellinen – läpikotaisin sibeliaaninen.”
Karl Flodin, kriitikko 1907
”Ei kokonaisuudessaan waikuta niin wälittömästi kuin säweltäjän
ensimmäinen samanlaatuinen teos.”
Helsingin Sanomat, nimetön kriitikko 1907
”On todennäköistä, että vuosina 1904-1905 sävelletty kolmas sinfonia
tullaan määrittelemään ylimenotyöksi ja yleensä heikoimmaksi seitsemästä
sinfoniasta…kolmas sinfonia on tärkeämpi siinä, että se osoittaa
kehityksen ensimmäisen ja toisen sinfonian tyylistä neljännen
tyyliin, kuin oman kestävän arvonsa ja merkityksensä takia.”
Olin Downes 1934
”Rimsky Korsakov III sinfoniani kuullessaan pudisti päätään ja
sanoi: ’Miksi ette tee niinkuin on tapana; tulette näkemään, ettei
yleisö voi tätä seurata eikä ymmärtää.’ Ja nyt olen varma siitä,
että minun sinfonioitani soitetaan enemmän kuin hänen.”
Jean Sibelius 1940
”III sinfonia oli yleisölle pettymys, sillä kaikki odottivat samanlaista
kuin II. Mainitsin tästä Gustav Mahlerille hänen täällä käydessään,
ja hänkin totesi, että ’jokaisella uudella sinfonialla menettää
ne, jotka edellisillä on saanut’.”
Jean Sibelius 1943
”Kolmannesta sinfoniasta alkaen hän muuttuu kansainvälisemmäksi,
’eurooppalais-klassiseksi’ säveltäjäksi.”
Erik Tawaststjerna 1971
”Kolmannessa sinfoniassa Sibelius on ryhtynyt kehittämään sinfonian
suurta traditiota ratkaisevasti eteenpäin.”
Erkki Salmenhaara 1984
”Minulle tulee mieleen sinfonian alusta tämä suomenruotsalainen
herrasmies touhukkaalla aamukävelyllä.”
Säveltäjä Einojuhani Rautavaara, sinfonian alkua yhdellä sormella
soittaen, haastattelussa 1995
”Kolmannessa sinfoniassa Sibelius oli risteyskohdassa. Hurjan
ykkösen ja paatoksellisen kakkosen jälkeen hän löysi jotain uutta:
eräänlaista wieniläisklassista selkeyttä. Kolmosta ei aina arvosteta,
mutta minä tykkään siitä hurjasti.”
Osmo Vänskä 1998
”Kolmannessa on ihan täysin uusi sinfoninen konseptio. Joidenkin
mielestä se teos on ärsyttävänkin rytmistä menoa. Hän haki ehkä
brittiläistä touhukasta elämänasennetta.”
Jukka Pekka Saraste 2002
