Aivoverenvuoto

Sibeliuksen kuolinsyy 20. syyskuuta 1957, 91 vuoden iässä.

Alkoholi

Sibeliuksen alkoholinkäyttö vaihteli suuresti eri vuosikymmeninä. Pahimmat, terveyttä koetelleet vaiheet olivat 1902-1908 ja 1920-1927. Näinä vuosina hän näyttää olleen alkoholismin partaalla.

Koko muun ajan pitkää elämäänsä hän oli jokseenkin tavallinen suomalainen alkoholinkäyttäjä: Sibelius juhli reippaastikin ajoittain, mutta ei antanut sen yleensä haitata työntekoaan eikä perhe-elämäänsä.
Sibelius piti kunnia-asiana, että hän ei koskaan säveltänyt nuottiakaan humalassa. Sen sijaan valmiin sävellyksen puhtaaksikirjoitusvaiheessa hän saattoi naukkailla alkoholia vakauttaakseen vapisevaa kättään ainakin 1920-luvun puolivälissä
Oliko Sibelius sitten alkoholisti? Ilmeisesti ei, sillä alkoholisti ei olisi pystynyt supistamaan kulutusta kohtuukäyttöön. Sibeliukselta tämä vanhemmiten kuitenkin onnistui.

Kaamosmasennus

Sibelius puhui varsin usein vuodenaikojen vaikutuksesta mielialoihinsa, ja tämän huomaa myös päiväkirjasta. "Hyvin herkästi tunnen vuodenaikojen ja ilmaston vaihtelut. Pimein aika ennen joulua, siis juuri viikot ennen ja jälkeen syntymäpäiväni, jolloin aurinko painuu yhä alemmas, ovat aina olleet hyvin raskaita. Koulussa en silloin jaksanut pysyä mukana, ja numerot huononivat aina syyslukukauden lopulla. Kohta joulun jälkeen tapahtuu käänne. Koko elämä alkaa tuntua paremmalta", hän selitti sihteerilleen.

Vävylleen Jussi Jalakselle Sibelius kertoi, että kaamosmasennus vaikutti myös työhön. "Talvisaikana, jolloin päivä on lyhyt, minulla aina on depressiokausi. Olen myös todennut, että ideani tulevat depression aikana, mutta nousun aikoina sen sijaan voin paremmin tehdä varsinaista työtä."

Koska Linda-sisar kärsi mielenterveyshäiriöistä, myös Sibelius pelkäsi sairastuvansa skitsofreniaan tai maanisdepressiivisyyteen. Luulo oli kuitenkin turha, ja se saatetaan laskea Sibeliuksen luulosairauden tiliin.

Kaihi

Sibelius tarvitsi silmälasit 1920-luvun alussa, mutta ei pitänyt niitä julkisesti. 1940-luvulla hän kertoi kirjeessä, että kaihi oli levinnyt molempiin silmiin, mikä haittasi lukemista. Sibelius pystyi kuitenkin lukemaan ainakin apuvälineiden avulla elämänsä loppuun asti. Hän selaili viimeisenä aamunaankin sanomalehtiä.

Kasvain kurkussa

Jean Sibeliuksen kurkusta poistettiin kasvain Berliinissä 1908. On mahdollista, että sikarinpoltto oli aiheuttamassa kasvaimen muodostumista, ja Sibelius luopui sikareista ja alkoholista seitsemäksi vuodeksi.
Koska kasvain ei uudistunut, Sibelius palasi entisiin elämäntapoihinsa vuodesta 1915 lähtien.
Vanhemmilla päivillään Sibelius vältteli vetämästä sikarinsavua henkeen, mutta ei suostunut lopettamaan polttamista. "Kaikki lääkärit, jotka kielsivät minua tupakoimasta ja käyttämästä väkijuomia, ovat aikoja kuolleet. Mutta minä vain elän", hän kehui.

Keuhkokuume

Sibeliuksen yksityissihteerin mukaan säveltäjä kärsi parin viimeisen vuosikymmenen aikana peräti kolmesti keuhkokuumeesta. Uudet sulfalääkkeet tehosivat, ja sairauksista selvittiin.

Keuhkopussintulehdus

Tähän vaivaan Sibelius sai Berliinissä 1931 uutta lääkettä, joka heikensi säveltäjää hälyttävästi. Kun lääkekokeilu lopetettiin, potilas parani.

Korvien soiminen

Korvien humina ja soiminen häiritsivät Sibeliusta ajoittain niin vakavasti, että hän hakeutui korvalääkärin vastaanotolle. Hänelle ennustettiin jopa kuuroutumista, mutta pelko osoittautui turhaksi. Toisen korvan kuulo heikentyi kuitenkin sen verran, että säveltäjä alkoi 1940-luvulla ottaa sen huomioon vieraidensa sijoittelussa.

Käden loukkaantuminen

Sibelius mursi kyynärpäänsä onnettomuudessa 1879. Oikea käsi jäi vasenta lyhyemmäksi ja jäykemmäksi, mikä vaikeutti viulunsoittoa.

Luulosairaus

Sibelius kehui olevansa "ensimmäisen luokan luulotautinen". Taiteilijan herkkyys sai hänet suurentelemaan pieniäkin sairauden merkkejä varsinkin opiskeluvuosina. Sibeliuksen omaa diagnoosia voi toki pitää huumorin sävyttämänä. Todellinen hypokondria vaivasi sen sijaan säveltäjän tätejä, Teklaa ja Juliaa.

Sappikivi (?)

Jean Sibeliukselta leikattiin "kivi" tohtori Ederin kalliissa yksityissairaalassa keväällä 1891. Leikkauksen jälkeen krooninen sairastelu väheni, ja säveltäjä oli 1890-luvulla varsin terve mies.

Reumatismi

Sibelius kärsi reumatismista 1910-luvun vaihteessa. Kylmät kylvyt ja jäiset pyyhkeet auttoivat, eikä sairaus enää myöhemmin vaivannut häntä.

Sukupuolitauti (?)

Sibelius kerskaili ystävälleen Adolf Paulille todellisilla tai kuvitelluilla sukupuolitaudeilla opiskeluvuosinaan. Hätääntynyt kirje Christian-veljelle samoilta ajoilta kertonee, että säveltäjä pelkäsi saaneensa kohtalokkaan tartunnan. Maininta sukupuolitaudista kirjeessä Robert Kajanukselle - tämäkin opiskeluvuosilta - saattoi olla myös huomiontavoittelua. Sibelius pyysi Kajanusta johtamaan varhaisen orkesteriteoksensa, koska arveli pian kuolevansa taudin johdosta.

Vapina

Sibeliuksen suvussa käsien vapina on ollut yleinen ja vanhemmiten paheneva sukuvika. Säveltäjän tapauksessa osa vapinasta johtui hermoherkkyydestä. Hermostuneena hän ei vanhemmiten pystynyt kirjoittamaan edes nimikirjoitustaan, kun taas rentoutuneena komea nimikirjoitus syntyi vielä hyvinkin iäkkäänä vaikeuksitta. Vapinan vuoksi vanha Sibelius käytti Ainolassa tavallista raskaampia ruokailuvälineitä ja joi ruoka- ja juhlajuomansa suurista, vajaaksi jätetyistä laseista.

Vatsa

Viiden päivän juomaputken jälkeen Sibelius kävi kesällä 1902 lääkärissä, ja sai kuulla jonkin "menneen rikki" mahassa. Oireet hävisivät kuitenkin nopeasti.