Säveltävä perheenisä 1892 - 1904

Avioliittonsa kaksitoista ensimmäistä vuotta Sibelius oli yllättävän terve. Kesäisin hänen elämäntapansa takasivat riittävän liikunnan ja ulkoilman saannin. Hää- ja runonkuuntelumatka Karjalaan 1892, seuraava kesä Ruovedellä ja Kuopiossa, kesät 1895-96 Vesijärven rannalla ja sitä myöhemmät Lohjalla olivat kaikki perhelomia, joissa elämänrytmi pysyi säännöllisenä. Vahva peruskunto kesti myös talvikausien Symposion-istunnot Helsingin ravintoloissa.

Opiskeluvuosien luulosairauden oireet jäivät vähemmälle, sillä Sibeliuksen oma vaimo tarvitsi rohkaisua ja lohdutusta. Ennen Ainolaan muuttoa Aino ehti olla neljä kertaa raskaana. Kuukaudet ennen synnytystä hän oli poikkeuksetta melankolinen ja huonovointinen.

Säveltäjän alkoholinkäyttö alkoi huolestuttaa Sibeliuksia vuonna 1898. "Janne, se voi olla, että olet juuri rajalla, että jos et nyt käänny, niin kehityt kummalliseksi ja kovin ikäväksi siinä suhteessa", Aino varoitteli. Säveltäjä yrittikin merkitä käyttämiään määriä muistiin ja kontrolloida juomistaan. Ensimmäinen vakavampi varoitus tuli vasta kesällä 1902. Sibelius oli yksin Tvärminnessä säveltämässä, kun hän äkkiä sortui viiden päivän juopotteluun Hangossa. Elimistö ei rääkkiä kestänyt, ja Sibelius kävi parinkin lääkärin vastaanotolla. Ainolle hän kirjoitti käyneensä lääkärissä Hangossa, koska "jokin oli mennyt rikki mahassa".

Pari viikkoa myöhemmin Sibelius koki järkytyksen, joka heijastui koko hänen loppuelämäänsä. Linda-sisko sai mielenterveyskohtauksen tultuaan tapaamaan veljeään. Sibeliuksen lääkäriveli Christian hälytettiin apuun, ja Linda pääsi hoitoon. Christian rauhoitteli veljeään pari viikkoa myöhemmin ja kertoi, että kohtaus oli vain satunnainen "melancolia hypocondria", joka ei tule uusiutumaan. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Linda vietti loppuelämänsä laitoshoidossa. Säveltäjä pelkäsi suvussa olevien mielenterveysongelmien iskevän itseensäkin, mutta huoli oli turha. Hän kärsi tavanomaisista kaamosmasennuksista, mutta mielenterveydellisiä ongelmia ei ilmaantunut.

Alkoholinkäyttö näytti ajoittain riistäytyvän käsistä 1903 Sibeliuksen viimeisenä Helsingin-vuotena ennen Ainolan rakentamista. Ja jos Sibelius vilustumisen vuoksi hetkittäin pidättäytyi alkoholista, hän otti tarinan mukaan sitäkin reilummin aikansa flunssalääkettä eli kiniiniä. Valse tristen sävellys sujui silminnäkijän eli Sigurd Wettenhovi-Aspan värikkään kertomuksen mukaan viisinkertaisen kiniiniannoksen avulla. Ei ihme jos korvat humisivat.

Syyskuussa 1904 Sibelius kävi korvien huminan vuoksi tarkkailtavana ystävänsä tohtori Sivénin yksityisessä sairaalassa Eirassa. Ilmeisesti korvat paranivat pelkällä levolla. Pari viikkoa myöhemmin Sibeliuksen perhe muutti Ainolaan.

Ainolan matkamies 1904-08

Muutto Ainolaan ei poistanut terveysongelmia. Ennen ullakon remontointia asumiskelpoiseksi 1911 talo oli pieni koti suurelle perheelle. Sibeliuksen työhuone, Ainolan nykyinen sali, oli epäterveellisen kylmä työtila alkuvuosina. Aamulämpötila laski talvisin alle +10 asteen. Helsingin ravintoloihin pääsi Ainolasta muutamassa tunnissa lämmikkeitä nauttimaan.
Joulukuussa 1904 palttoonsa Helsingissä hukannut Sibelius erehtyi soittamaan Ainolaan humaltuneena. Puhelun reaktio näkyi Ainon kirjeessä miehelleen:

"Tiedätkö se telefoneraus välillämme, kun sinä olit Helsingissä oli minulle jotain niin kamalata että oli kuin olisi minua piiskattu. Kun minä aina uskon parempaa ja juuri kuin uskoni on vahvistumaisillaan tulee tuonlainen isku. En minä monta sellaista enää kestä."

"Muutun. Tämä oli ihan sydämeni pohjasta", Sibelius vastasi. Kriisi laukesi, kun Ferruccio Busoni kutsui Sibeliuksen konsertoimaan Berliinissä. Säveltäjä lupasi parantaa tapansa. Hän lähetti rauhoittavia kirjeitä Berliinistä. Absolutismiaan hän kutsui dietiksi:

"Olen niin onnellinen diettiä kun pidän. En ole millään tavalla stimuloinut itseäni, en edes tupakalla. Walerianaa olen ottanut viime öinä koska en tahdo saada unta. Täällä ei ymmärretä, miksi juon pelkkää simaa."

Sibelius pelkäsi kuuroutuvansa ja kärsi kylmyydestä Berliinissä. Käsien ajoittainen vapinakin oli jo tuolloin alkanut. Säveltäjä uskoi sairastavansa reumatismia ja sokeritautia. Parin päivän tutkimukset professori Klempererin klinikassa antoivat rauhoittavia ja tuttuja tuloksia. Vaikeita sairauksia ei ollut, mutta viini oli vaihdettava sitruunaveteen, kuten Sibelius kirjoitti vaimolleen.

"Tänään professori sanoi minulle että minulla ei ole sokeritautia. Hän tutki minun sydämeni ja keuhkot, vatsan, maksan, pernan ja kaikki oli loistokunnossa. Minä olen ensimmäisen luokan luulotautinen. Hän sanoi, että 'dietillä' voin elää 'satavuotiaaksi'. Päivittäinen leivänsyönti on rajoitettava 100 grammaan. Hän pyysi minua vähentämään lihan syöntiä ja lisäämään kasviksia. Siis, kasvimaa kuntoon! Minä aivan kaipaan salaattia, kaalia ym."

Seuraavina vuosina Sibeliusta huolestutti toistuva käheys ja kurkkukivut. Hän hoiti kurkkuaan penslauksilla, mutta ei lopettanut sikarinpolttoa eikä jälleen huomattavaksi kasvanutta alkoholinkäyttöä. Heikentynyt yleiskunto ja influenssa pakottivat säveltäjän Diakonissalaitokselle hoitoon tammikuussa 1908.

Diakonissalaitoksen lasku 16-31.1.1908, 16 hoitopäivää a' 10,- mk

Axel Carpelan kirjoitti asiasta Robert Kajanukselle:

"Kun näet Sibbeä, tervehdi häntä puolestani ja sano, että olen nähnyt unessa hänen kuolevan pian, jos hän ei tämän vaikean sairauden jälkeen lopeta tupakointia ja väkevien aineiden juomista. Tämä sairaus oli varmasti viimeinen varoitus."

Kevään mittaan kurkkukivut yltyivät, ja toukokuussa nielussa todettiin kasvain. Leikkaus Helsingissä onnistui vain osittain. Lääkärit kehottivat Sibeliusta matkustamaan Berliiniin salaneuvos Fränkelin operoitavaksi. Matkakassan kerääminen oli vaivalloista pahentuneen velkatilanteen vuoksi, mutta toukokuun lopussa Sibelius-puolisot matkustivat Saksaan. Aino kirjoitti Christian Sibeliukselle:

"Eilen olimme taas lääkärillä. Hän sanoi, että ajettuminen on vähän asettunut. Oli muuten jotenkin lakoninen. Jannen kysymykseen, oliko tauti vaarallista hän vastasi ei. Dieetistä sanoi, että saa syödä kaikkea, mutta 'alkoholi vahingoittaa teitä'. Tupakasta hän ei sanonut mitään. Hän näyttäytyy valmistuvan leikkaukseen. Jannen käskettiin olla syömättä, ja hän kuuli kuinka Fränkel käski niiden laittaa valmiiksi perjantaiksi leikkausta varten."

Sibeliuksen kertoman mukaan salaneuvos teki 13 turhaa yritystä, kunnes eräs hänen avustajansa onnistui nykäisemään kasvaimen pois. Lääkärit pitivät mahdollisena kasvaimen uusiutumista. Sibelius lopetti tämän vuoksi alkoholin käytön ja tupakoinnin.