Sota-aika 1915-19

Ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914 katkaisten Sibeliuksen yhteydet ulkomaille. Sota pakotti hänet säveltämään viidennen sinfoniansa ohella tusinoittain pikkukappaleita kotimaisille kustantajille, jotta henkilökohtainen konkurssi vältettiin.

Raskaan työn vastapainona Sibelius kokeili talvella 1915 sikarinpolttoa ja maisteli viinin aromia vävynsä seurassa. Tästä alkoi noin vuoden mittainen välivaihe, jolloin syövän pelko piti Sibeliuksen vielä varsin kaidalla tiellä.

Vuodesta 1916 lähtien alkoholinkäyttö kasvoi ajoittain huolestuttavaksi, mutta ei jokapäiväiseksi tai edes jokaviikkoiseksi ongelmaksi, siitä pitivät itsekuri ja tunnontuskat huolen. Sibelius oli suhteellisen terve koko sota-ajan, ainoastaan vilustumisten aiheuttamat korvakivut huolestuttivat häntä.

Sisällissodan aikana Sibelius-perhe muutti Helsinkiin evakkoon. Pääosa perhettä asutti Lapinlahden sairaalaa helmikuusta 1918 kevääseen saakka. Sibeliuksen veli Christian toimi kyseisen laitoksen johtajana ja majoitti perheen kotiinsa. Säveltäjä joutui elintarvikepulan vuoksi sikari- ja vesidieetille ja laihtui tarinan mukaan parikymmentä kiloa.

Kun sota loppui, Sibelius lihotti itseään hotelli Bristolissa kananmunilla ja perunoilla. Vatsa meni sekaisin ja noidannuolikin vaivasi, mutta pian yleiskunto koheni. Johtaessaan 9. toukokuuta oman konserttina Sibelius oli jo terve mies.

Viimeiset suurteokset 1920-27

Koko Sibeliusten perhe sairasteli tiuhaan 1920-luvun alussa. Huolet lasten terveydestä toivat esille Ainon taipumuksen melankoliaan ja tämä heijastui myös Sibeliukseen. Alkoholi oli päiväkirjan mukaan nyt hänen "paras ystävänsä".

Suomessa oli kieltolaki, ja Sibeliuskin joutui tyytymään ajoittain pirtuun ja lääkeviiniin. Pirtu oli periaatteessa tarkoitettu ulkoiseen käyttöön, mutta avulias lääkäri muistutti sen käyvän sisäiseenkin, kunhan ainetta laimennetaan.

Keravan apteekin spriilaskuja 1924

Apteekeista sai 1920-luvun puolivälissä jo laatumerkkejäkin. Lopulta lääkäriystävät määräsivät säveltäjälle yhteen vaivaan hienoa bordeaux-viiniä, toiseen Sauternes-viiniä ja kolmanteen konjakkia. Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa 6. Tammikuuta 1924:

"Alkoholia hermojen + mielen huumaamiseksi. Miten äärettömän traaginen onkaan vanhenevan säveltäjä kohtalo. Työ ei suju samaa tahtia kuin ennen ja itsekritiikki kasvaa mahdottomaksi."

Jean Sibelius hankki itselleen silmälasit 56-vuotiaana. Hän ei käyttänyt niitä koskaan julkisesti. Ne eivät ilmeisesti soveltuneet siihen kuvaan, jonka säveltäjä halusi antaa itsestään

Käsien vapina oli nyt säveltäjälle suuri ongelma, joka haittasi jopa sävellystyötä silloin, kun partituuri piti kirjoittaa valmiiksi. Sibelius huomasi, että käsi vakautui yleensä parin lasillisen avulla. Kun seitsemäs sinfonia oli hahmoteltuna valmiiksi, hän vakautti käsiään puhtaaksikirjoittamisvaiheessa naukkailemalla viskiä. Aino Sibelius ei voinut ymmärtää säveltämistä pullon ääressä. Kun puhe ei auttanut Aino sujautti pitkän kirjeen miehelleen:

"Elämäni on niin vaikea kun näen mihin umpikujaan sinä, ennen niin voimakas, olet joutunut. Annatko todella arvon sille työlle jonka teet keinotekoisella inspirationilla? Jos voisit nähdä niin kuin minä näen, joka kaiken rakkauden voimalla olen koettanut seistä vierelläsi, mutta nyt huomaan sen turhaksi, niin et voisi sinäkään elintapaasi, työtapaasi kuitenkaan hyväksyä. Anna anteeksi jos sanon sen suoraan, että se on nahjusmaista, se on vailla voimaa ja kalliin sanoisinko pyhän ajan suurta tuhlausta."

Sibelius sai seitsemännen sinfoniansa valmiiksi ja se osoittautui mestariteokseksi. Kirjeellä oli kuitenkin vaikutuksensa puolisoiden elämään. Aino ilmoitti jäävänsä vastedes pois miehensä johtamista konserteista, koska tämä oli johtanut Göteborgissa yhden konsertin humalatilassa. Sibelius jatkoi johtamista harvakseltaan vielä pari vuotta, mutta totesi "liioittelevansa" eli käyttävänsä liikaa alkoholia rauhoittuakseen ennen esiintymistä. Hän päätti luopua kapellimestarin tehtävistä.

Alkoholi oli muuttunut parhaasta ystävästä viholliseksi, ja kesällä 1927 säveltäjä merkitsi tunnollisesti muistiin käyttämänsä määrät, tarkoituksena nujertaa himonsa alkoholiin.

22. kesäkuuta Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa tyytyväisenä: "Alkoholin kulutukseni hyvin kohtuullista". Tämän vuoden jälkeen alkoholi ei näytä aiheuttaneen hänelle terveysongelmia.