Raittiuden aika 1908-14

Kurkkuleikkauksen jälkeen alkoivat Aino Sibeliuksen elämän "onnellisimmat vuodet" kuten hän myöhemmin kertoi Sibeliuksen yksityissihteerille. Raitistunut Sibelius keskittyi työntekoon ja sävelsi sisäänpäinkääntyneitä ja syvällisiä mestariteoksia. Samaan aikaan kuolemanpelko, velkataakka ja perheen moninaiset sairastelut aiheuttivat stressiäkin.

Näiden vuosien vakava terveyshaitta oli reumatismi, jonka vuoksi Sibelius joutui ottamaan ainakin kerran Lontoossa pistoksen. Pahasti jäykistynyt oikea käsi saatiin näin toimimaan ennen tärkeää johtamistehtävää.

Sibelius parantui reumatismista kotikonstein: hän hieroi vartaloaan aamuisin kylmillä, mieluiten jäisillä pyyhkeillä. Reumatismin oireet eivät enää palanneet.

Sibeliuksen käynnit ravintoloissa harvenivat ja sujuivat ilman alkoholia, vanhojen juomakaverien pilkkapuheista huolimatta. Ainolan lähialueilla säveltäjä nähtiin usein pitkilläkin päiväkävelyillä. Hän vaelteli myös lankonsa Eeron kanssa Kolilla ja vietti viikon ulkomerellä Porkkalassa. Kesällä 1912 Sibelius eli myös todellista maalaiselämää perheineen Kuhmoisissa.

Aino Sibelius toivoi miehensä raittiuden olevan lopullisen, mutta hän joutui tyytymään seitsemään vuoteen.