Sibelius pystyi hankkimaan itselleen pitkäaikaisen lainan miltei aina kun sellaisen tarvitsi. Ainolan rakentaminen 1904 muutti kuitenkin tilanteen täysin. Sibeliuksen velkojen kokonaismäärä kohosi niin korkealle, että pankit pudottivat hänet vekseliluokkaan.

Sibeliuksen velat 1892 - 1904

Pankki	Nosto- päivä	Mk	Nyky- arvo	velkasaldo nosto- päivänä euroina
Loviisan Säästöpankki	27.12.1892	3 500	11 400	11 400
Farmaseuttien eläkekassa	4.5.1897	5 000	18 500	31 430
Hämeenlinnan Säästöpankki	28.1.1901	6 000	20 670	49 960
Suomen Kauppapankki	24.11.1904	12 000	41 350	91 300
Privatbanken	14.12.1904	12 000	41 350	132 650

Sibeliuksen pikäaikaiset velat ennen kuin pankinjohtajat tajusivat säveltäjän velkaantumisasteen. Markan arvo vaihteli tuona aikana välillä 3 - 3,90 nykyeuroa.

Ennen Ainolan-aikaa jokaisen Sibeliuksen nostaman lainan todellinen käyttökohde oli selvä. Jo kesällä 1891 Sibelius nosti pikkuvipin Loviisan Säästöpankista, mutta se yhdistettiin suurempaan toista vuotta myöhemmin. Loviisan laina vuoden 1892 lopussa hupeni sibeliaaniseen elämiseen. Sibeliuksen tulot opetuksesta musiikkiopistossa ja orkesterikoulussa kattoivat vain kaiken välttämättömän. Vuonna 1897 tilanne oli sama. Edellisenä syksynä Sibelius oli palannut virkavapaaltaan ja aloittanut taas opettamisen, mutta hänen palkkansa hupeni asumiskustannuksiin Kasarmikadulla.

Loviisan lainan 3 500 mk vuosikorkojen 210 mk:n maksukuitti.

Syyt lainaan Hämeenlinnasta tammikuussa 1901 ovat monimutkaisemmat. Sibelius-perhe asusti tuolloin Berliinissä, jonne se oli matkannut Axel Carpelanin hankkiman muhkean 17 300 euron avustuksen turvin. Matkakassan pohja häämötti. Sibelius ei ollut varmaan kertonut mesenaatilleen, että yli puolet saadusta avustuksesta oli kulunut "pöydän puhdistamiseen Helsingissä". Kaikki tärkeät vekselit oli kuoletettu ennen matkaa.

Ainolan kiinnityksen uusiminen 1923

Sibelius nosti vielä pari lainaa Ainolan valmistuttuakin. Marraskuun 1904 laina oli kiinnelaina Ainolan tonttia vastaan. Sibeliuksella ei ollut vaikeuksia sen suorittamisessa 1920-luvulla. Inflaatio oli typistänyt lainan alle 3 000 euron. Privatbankenin rahat seuraavassa kuussa Sibelius nosti, koska se nyt vain sattui olemaan mahdollista. Niillä ei tosin maksettu Ainolan laskuja, vaan osa vanhoja vekseleitä. Hyvä niin, sillä seuraavana vuotena pitkäaikaisten velkojen saanti tyssäsi.

Sibelius sai pitkäaikaisia lainoja vielä myöhemminkin, mutta ne olivat pääosin muiden hankkimia. Vuoden 1910 pelastuskampanja nosti hetkeksi hänen luotettavuuttaan rahapiireissä. Vakuutusyhtiö Kullervo lainasi kesällä 1911 Sibeliukselle 16 000 mk, 47 600 nykyeuroa, vekseleiden kuolettamiseksi.

Tajusikohan Sibelius koskaan tämän lainan kuittaamisen merkitystä? Hän pulitti joulukuussa 1926 vaaditut rahat 16 000 mk - nykyarvoltaan 3 900 euroa ja Kullervon talosta Helsingissä asteli ulos velaton mies!