Kenelle Sibelius sitten päiväkirjan tekstin kirjoitti? "Tätä päiväkirjaa saavat lukea vain minä ja Aino - ja mahdollisesti yksi toinen henkilö", Sibelius kirjoitti. Tarkoittiko hän tällä jotakin perheensä jäsentä tai vaikkapa tulevan elämäkertansa kirjoittajaa?

 

Sibeliuksen jäämistöstä löytyi kaksi paksua ja suurikokoista muistiinpanovihkoa. Ensimmäisen niistä säveltäjä sai täyteen vuoden 1913 lopussa. Keväältä 1914 on peräisin muutamia irtolehtiä. Saman vuoden elokuussa Sibelius aloitti uuden vihon. Siihen hän kirjoitti säännöllisesti aina 1920-luvulle asti. Kyseisen kymmenluvun lopulla merkinnät harvenevat ja loppuvat kokonaan. Yksi viimeisiä päiväkirjassa kuvattuja tärkeitä prosesseja on kesän 1927 kamppailu, jota säveltäjä kävi kohtuullistaakseen alkoholinkäyttöään. Tämä kamppailu päättyi voitokkaasti, ja säveltäjä eli lähes 92-vuotiaaksi.

Vuosilta 1928-1935 löytyy hyvin vähän muistiinpanoja. Elokuussa 1943 Sibelius palasi päiväkirjansa ääreen pariksi kuukaudeksi ja selvitteli muun muassa kielteistä suhtautumistaan kansallissosialismiin. Tammikuulta 1944 löytyy kaksi muistiinpanoa, joita seuraa Sibeliuksen kirjaama kauppalista. Päiväämätön ja vaikeasti tulkittava mielenilmaus päättää 80-vuotiaan säveltäjän päiväkirjanpidon.
   

Professori Fabian Dahlström on suorittanut molempien päiväkirjojen täydellisen sisältöanalyysin. Se kertoo Sibeliuksen kirjoittaneen vihkoihinsa

n.	90 000	sanaa	ruotsiksi
	352	"	saksaksi
	271	"	latinaksi
	227	"	ranskaksi
	61	"	suomeksi
	17	"	englanniksi
	4	"	venäjäksi

Valmistumatta jääneitä teoksiaan Sibelius nimeää 34 ja uudelleen työstämistä odottavista sävellyksistä on päiväkirjoissa kaksikin listaa. Toinen sisältää kahdeksantoista ja toinen kahdeksan teoksen nimet. Nuotteja säveltäjä on piirrellyt niukalti. Vihoista löytyy vain kuusi teemaa, niiden joukossa "käen kukunta".

Päiväkirjassa Sibelius kirjaa ylös säätietoja, raha-asioita, luonnonilmiöitä ja tapaamiaan henkilöitä sekä käymiään keskusteluja. Hän kertoo arkipäivän sattumuksista, matkoistaan ja perhejuhlista. Päiväkirjat paljastavat myös säveltäjän synkät ajat. Negatiivinen kritiikki masensi häntä, samoin kuin oman vaimon ajoittaiset - ja usein aiheelliset mykkäkoulut. Perheelleen hän mainitsi joskus menevänsä kirjoittamaan pahan tuulensa pois päiväkirjaan, ja kerran hän kutsuu päiväkirjaansa "sylkykupiksi". Päiväkirjasta saakin hieman todellisuutta alakuloisemman kuvan Sibeliuksesta ihmisenä.

Sibeliuksen viisiosaisen elämäkerran kirjoittanut Erik Tawaststjerna sisäisti kohteensa ajatusmaailman ylittämättömällä tavalla. Hän löysi päiväkirjoista säveltäjän kirjoitushetkellä ottamat monet roolit.

Pateetikko: "Kuolema! Sinun täytyy tyytyä kohtaloosi. Tee työtä niin kauan kuin voit. Miten paljon aikaa oletkaan heittänyt hukkaan!"
Ironikko: "Mitä intoilua!"
Huomioitsija: "Työnteon taitoa minä en voi oppia! Tuota kirjoituspöydän rakastamista."
Satiirikko: "Ne pöydät joita olen rakastanut ovat kyllä olleet liinoin peitetyt ja pulloin koristellut."
Lohduttaja: "Tehnyt työtä omalla tavallani. Ehkä tämä vie päämäärään."

Säveltäjän päiväkirjat ovat todellinen aarreaitta tutkijalle. Valikoituja otteita niistä on julkaistu jo useissa Sibelius-kirjoissa, ja tällä hetkellä tutkijat voivat tutustua niihin luvanvaraisesti Kansallisarkistossa. Päiväkirjojen kokonaisjulkaisua kriittisenä laitoksena joudutaan edelleen odottamaan.