Katarina Ilves (1903-1984)
Katarina oli vain
runsaan puolentoista vuoden ikäinen, kun perhe syksyllä 1904 muutti
Ainolaan. Hän ehti kuitenkin kokea taiteilijaperheiden lasten
yhteydenpidon vilkkaimmillaan, kuten Kansallisarkistossa säilytettävistä
lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjoista voi päätellä. Katarinan
mielestä hauskimpia tapauksia olivat naamiaiset, mutta päiväkirjasta
löytyy lentokoneleikkejä ja monia muitakin lasten ajanvietteitä.
Omapäinen Katarina oli sisarten
mielestä isälle se rakkain ja läheisin tytär. Hän edistyi lapsista
parhaiten pianonsoitossa ja kokeili sävellystäkin. Isä korjaili
hieman tyttären nuotteja, ja Katarinan sävellys unohtui ensikokeiluun:
sävellys ei ollut enää Katarinan oma. Katarina muutti koulunkäynnin
vuoksi Helsinkiin 1917, mutta joutui palaamaan Ainolaan heti kansalaissodan
taistelujen puhjettua tammi-helmikuun vaihteessa 1918. Opinnot
jatkuivat syksyllä 1919. Katarina kirjoitti ylioppilaaksi keväällä
1920 ja sai peräti viisi laudaturia. Seuraavan vuoden syksyllä
Ainola kävi säveltäjän mielestä autioksi, kun tytär aloitti pianonsoiton
opinnot Stuttgartissa.
21-vuotias Katarina meni naimisiin
37-vuotiaan varatuomarin Eero Ilveksen kanssa 30. elokuuta 1924.
Eerosta tuli Sibeliuksen uskottu raha-asioissa ja hän täytti vuosikymmenten
ajan Sibeliuksen veroilmoitukset. Perheen yhteys Ainolaan säilyi
tiiviinä. Katarina oli isänsä vierellä, kun tämä nukkui pois 20.
syyskuuta 1957. Katarina vuorotteli sisartensa kanssa Ainolassa
isän kuoleman jälkeen niin, että iäkäs Aino-äiti ei koskaan jäänyt
yksin. Kun Ainolan kotimuseo avattiin yleisölle 1974, Katarina
toimi yhtenä talon oppaista.
Lue Katarina Ilveksen
muistoja Ainolasta.