Aino Sibeliuksen isän sukujuuret ovat Saksanmaalla. Tutkija Heikki Vuorimiehen selvityksen mukaan Skåningenin kihlakunnan voudilla Didrik Keldunckilla oli 1600-luvun alussa kaksi poikaa, jotka molemmat palvelivat Ruotsin armeijassa kolmekymmenvuotisen sodan aikana. Rauhan tultua molemmat kapteeneiksi ylenneet pojat, Vilhelm ja Johan, saivat aatelisarvon kuningatar Kristiinalta kiitokseksi palveluksistaan. Johan Keldunck, aateloituna Järnefelt (esiintyy myös muodossa Jernefelt) on suvun kantaisä.
Didrik Keldunck
Poika: Johan Järnefelt
Everstiluutnantti. Aateloitiin 3.6.1651 nimellä Järnefelt ja merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen 1652. Omisti Eknön talon Björskogan pitäjässä, jossa kuoli 15.4.1666.
Puoliso: Sigrid Laurintytär.
Poika: Gustav Järnefelt
Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luutnantti. Kuoli 1688.
Puoliso: Anna Margareetta Nassokin.
Poika: Gustav Johan Järnefelt
Syntyi 22.8.1682. Jämtlandin jalkaväkirykmentin luutnantti. Joutui Kaarle XII:n sotaretkillä kahteen otteeseen venäläisten vangiksi. Kuoli Maaningalla 14.3.1761.
Puoliso: Maria Sander, Kokkolassa 1720-luvulla.
Poika: Olof Anders Järnefelt
Syntyi Kokkolassa 19.7.1729. Komppanian vaunumestariluutnantti Rantasalmella, jossa kuoli 30.11.1788.
Puoliso: Helena Katariina Carlquist, Mikkelissä 22.11.1757 .
Poika: Johan Adolf Järnefelt
Syntyi Mikkelissä 17.6.1763. Vänrikki. Otti osaa Kustaa III:n sotaan 1788-90 ja Suomen sotaan 1808-09. Inmatrikuloitiin Suomen ritarihuoneen jäseneksi 1818.
Puoliso: Hedvig Gustava Törne, Rantasalmella 6.11.1790.
Poika: Gustav Adolf Järnefelt (Aino Sibeliuksen isoisä) Syntyi Rantasalmella 20.7.1791. Savon kevyen jalkaväkirykmentin vapaaehtoinen 1804. Otti osaa Suomen sotaan 1808-09. Ylioppilas Turussa 15.5.1816. Karjalan alisen kihlakunnan kruununvouti 11.4.1820. Kuoli Tohmajärvellä 17.5.1838.
Puoliso: Aurora Fredrika Molander, Ilomantsissa 21.12.1820.
Gustavin ja Auroran lapset
Avioliitosta syntyi yhdeksän lasta, viisi tyttöä ja neljä poikaa. Pojista vanhin Gustav Johan oli Ilomantsin kihlakunnan tuomari, Karl Konstantin, seuraava ikäjärjestyksessä, palveli Viipurin läänin maanmittarina ja Klas Erik toimi Kontiolahden kirkkoherrana. Pojista nuorin, August Aleksander, Aino Sibeliuksen isä, valitsi suvun perinteiden mukaisesti sotilasuran.
August Aleksander Järnefelt (Aino Sibeliuksen isä)
Syntyi Tohmajärvellä 2.4.1833. Kävi Savonlinnan yläalkeiskoulua ja Suomen kadettikoulun. Sai komennuksen Mihailovskin tykistökouluun Pietariin 25.8.1853, josta siirrettiin saman vuoden lopussa tykistöakatemiaan. Käytyään yliupseeriluokan kurssin sai siirron tykistön tarkastajan esikuntaan 23.6.1855. Lähetettiin Nikolajevskin akatemiaan 6.9.1856, jonka geodeettiseen osastoon siirrettiin saman vuoden lopussa. Työskenteli samaan aikaan myös Pulkovan tähtitornissa. Siirrettiin alikapteenin arvon saaneena astronomisiin töihin Suomessa toimivaan topografiseen osastoon 25.4.1860.
Johti seuraavan kymmenluvun erilaisia topografisia kartoitustöitä Suomessa Lappia myöten, toimien ajoittain myös apulaisena Pulkovan tähtitornissa, sekä luennoiden yleisesikunnassa geodesiasta ja tähtitieteestä. Ylennettiin everstiksi 1868 ja nimitettiin venäläisen topografiakunnan Suomen osaston päälliköksi 1.4.1870.
Otti osaa Venäjän ja Turkin väliseen sotaan 1877-78 johtaen valloitettujen alueiden kartoitusta. Ylennettiin kenraalimajuriksi 29.4.1878, jolloin siirtyi kartoitushallituksen palvelukseen Pietariin. Palasi Suomeen 1881 johtaen kartoitustyötä vielä parin vuoden ajan.
Sai 27.10.1883 nimityksen Mikkelin läänin kuvernööriksi ja jo 24.1.1884 samaan tehtävään Kuopion läänissä. Korotettiin kenraaliluutnantiksi 11.9.1888 ja siirtyi Vaasan läänin maaherraksi 8.11. samana vuotena, jossa virassa toimiessaan sai nimityksen Suomen Senaattiin kesällä 1894. Toimi puolustusasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Kuoli halvaukseen Helsingissä 15.4.1896.
Puoliso: Elisabeth Clodt von Jürgensburg, Pietarissa 22.12.1857.
August Aleksanderin ja Elisabethin lapset:
Kasper 1859-1941
Arvid 1861-1932
Erik (Eero) 1863-1937
Ellida (Liida) 1865-85
Ellen (Elli) 1867-1901
Armas 1869-1958
Aino Sibelius os. Järnefelt 1871-1969
Hilja 1873-79
Sigrid (Siiri) 1875-76
August Aleksander Järnefelt teki loistavan virkauran sotilaana, geodeettina, topografina, astronomina ja hallintomiehenä. Sen loppuhuipentuma jäi kuitenkin näkemättä, sillä hän kuoli 63-vuotiaana senaattorina ja puolustusasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana. Virka vastannee nykyistä puolustusministerin tointa.
Aleksander määräsi johtamiensa lääninhallitusten virkakieleksi Suomen ja se nosti hänet fennomaanien eturiviin. Elisabeth jakoi puolisonsa suomenmielisen asenteen, mutta ajattelutavassa oli myös huomattavia eroja; Elisabeth ei voinut hyväksyä esimerkiksi aateliston johtoasemaa puolisonsa tavoin. Yhdeksän lapsen syntymän jälkeen aviopuolisoiden välit viilenivät monista syistä 1870-luvun lopulla: kaksi lapsista kuoli, Aleksander joutui työasioiden vuoksi vuosiksi ulkomaille, ja palattuaan hän vieraantui uudistusmielisemmäksi käyneestä vaimostaan ja osin myös radikalisoituneista pojistaan. Elisabethin ja Aleksanderin välinen tietojenvaihto ja jopa raha-asioista sopiminen tapahtui lopulta usein vain Aino-tyttären kautta.
Aino Järnefelt oli isänsä uskottu ja lemmikki, jonka isä tahtoi pitää kotona. Ainoa ei päästetty hyvästä koulumenestyksestä huolimatta jatkokursseille, vaikka isosisko Elli saikin mennä jatko-opistoon ja pätevöityä opettajaksi. Ainon viimeiseksi koulutodistukseksi jäi Kuopion tyttökoulun päästötodistus luokkansa kolmanneksi parhaana oppilaana keskiarvolla 9.
Jonkinlaisena korvauksena koulutuksen vähäisyydestä Aleksander Järnefeltin kuolinpesästä suoritettiin matka-avustus Aino-tyttärelle toukokuussa 1896. Hän pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen säveltäjämiehensä kanssa (Katso Sibeliuksen matkat).
Kenraalin kaikki säilyneet kirjeet tyttärelleen henkivät lämpöä ja rakkautta. Aleksander Järnefelt hyväksyi myös uskottunsa sulhasvalinnan. Hän onnitteli Ainoa heti 3.12.1890 saatuaan vihiä tyttärensä salakihlautumisesta. Sibelius hikoili tuohon aikaan Wienissä vasta kosintakirjeen kimpussa.
Avioliittolupa heltisi vaivattomasti huhtikuussa 1892 Kullervon ensiesityksen jälkeen, varsinkin kun Sibeliukselle oli luvassa työtä Musiikkiopistossa ja Orkesteriyhdistyksen orkesterikoulussa.