Op. 82 Sinfonia nro 5 Es-duuri
1. versio 1915: 1. Tempo moderato assai, 2. Allegro commodo, 3. Andante mosso, 4. Allegro commodo – Largamente molto; ensiesitys Helsingissä 8.12.1915 (Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Jean Sibelius).
2. versio 1916: 1. Tempo molto moderato, 2. Andante mosso, 3. Allegro molto – Largamente assai; ensiesitys Turussa 8.12.1916 (Turun Soitannollisen Seuran orkesteri, johtajana Jean Sibelius).
Lopullinen versio 1919: 1. Tempo molto moderato – Allegro moderato (ma poco a poco stretto), 2. Andante mosso, quasi allegretto, 3. Allegro molto; ensiesitys Helsingissä 24.11.1919 (Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Jean Sibelius).

Sibeliuksen suosituimman sinfonian arvonimestä kamppailevat toinen ja viides sinfonia. Molemmat päätyvät uljaasti ja soivat upeasti. Mutta erotkin ovat suuret: kun toisessa sinfoniassa on vielä Tshaikovskin vaikutusta, on viides sinfonia täysin Sibeliusta – sitä ei voi verrata mihinkään aikaisempaan musiikkiin, vaikka otteen tietty klassisuus ja hengen suuruus voi tuoda mieleen Beethovenin.

Teoksen suvereeni mestaruus ei kanna jälkiä siitä, että jokainen tärkeä ratkaisu oli Sibeliuksen vuosikausien ponnistelujen tulos: sävellysvaiheessa löydetty, usein hylätty, muokattu ja valittu uusitussa muodossa.

Sibelius eli ensimmäisen maailmansodan aikana säveltäjänä ”elämää kahdella tasolla”. Yhteydet maailmalle olivat sodan vuoksi vähäisiä, ja hän joutui työstämään tavattomasti pikkuteoksia suomalaisille kustantajille rahan vuoksi. Samalla hän suunnitteli aivan uudenlaista sinfoniaa säveltäen peräti kolme versiota ennen kuin oli tulokseen tyytyväinen.
Sibelius oli pohtinut viidettä sinfoniaa ainakin keväästä 1912 asti muiden töiden ohella. Kesällä 1914 hän kirjoitti saaneensa ”ihanan teeman” juuri ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Syksyllä 1914 hän kirjoitti profetian ystävälleen Axel Carpelanille: ”Syvä alho jälleen. Mutta erotan jo vuoren, jolle varmasti tulen nousemaan (…) Jumala avaa hetkeksi ovensa, ja hänen orkesterinsa soittaa viidettä sinfoniaa.”

Kun Sibeliuksen päiväkirjamerkinnät neljännen sinfonian aikaan osoittavat päättäväisyyttä, on viidennen sinfonian sävellyksen alkuvaihe suoranaista hurmiota. ”Syysaurinko paistaa. Luonto jäähyväisväreissä. Sydämeni laulaa surumielisesti – varjot pitenevät. V. sinfoniani Adagio? Että minulla, köyhällä miekkosella, voikin olla näin rikkaita hetkiä!!” hän kirjoitti 10. lokakuuta 1915. Ja marraskuussa tunnelma voimistui: ”Saanut ihanan teeman. Adagion sinfoniaan – maata, matoja ja misääriä, fortissimo ja sordiinoja, paljon sordiinoja. Ja sävelet jumalallisia!!”
Luonnoksia kertyi syksyn ja talven aikana huomattavia määriä. Mutta mikä luonnos kuului mihinkin osaan tai teokseen? ”Illalla sinfonian parissa. Tämä tärkeä puuha, joka kiehtoo minua salaperäisesti. Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut”, hän kirjoitti päiväkirjaansa huhtikuussa 1915.
Sibelius suunnitteli sinfonian lisäksi viulukonserttoa, josta oli puhetta myös Breitkopf & Härtelin kanssa, mutta tästä suunnitelmasta alkoikin kehittyä kuudes sinfonia. Teemoja siirtyi luonnoksesta toiseen. Osa kuudennen sinfonian ensimmäisistä luonnoksista päätyi lopulta viidenteen sinfoniaan – ja kuudennen sinfonian finaalin toinen teema löytyy ensimmäiseksi viidennen sinfonian luonnoksista!

21. huhtikuuta Sibelius näki 16 joutsenta ja kirjoitti välittömästi päiväkirjaansa upean teemanpätkän, joka päätyi viidennen sinfonian finaaliin. ”Yksi elämäni suurista kokemuksista! Herrajumala sitä kauneutta”, hän kirjoitti päiväkirjaansa.

Erik Tawaststjerna on syvällisesti analysoinut, miten Sibelius kehitti luonnoskirjansa aiheita viidenteen sinfoniaansa. Tawaststjerna jakaa itsekritiikin läpäisemät aiheet ”askelimpulssista” ja ”keinuimpulssista” syntyneiksi.

Nämä molemmat impulssit asettuvat paljaina kuulijan havaittaviksi viidennen sinfonian ensimmäisessä versiossa, joka esitettiin säveltäjän 50-vuotispäivänä Helsingissä 8.12.1915. Menestys oli myrskyisä. Sibelius oli jo kansallissankari, ja vastaanotto oli huikea: päivänsankari sai vastaanottaa tuntien ajan juhlalähetystöjä ennen konserttia, yleisö ulvoi riemusta konsertin aikana ja juhlallisuudet jatkuivat useiden päivien ja monien konserttien ajan.

Ensimmäisen version vastaanottoa voi peilata Helsingin Sanomien Otto Kotilaisen arviosta. Sinfonia oli vielä neliosainen, ja Kotilainen huomasi aivan oikein, että toinen osa liittyi melkein välittömästi ensimmäiseen. Ensimmäinen loppuu alkuperäisversiossa omituisesti kesken, kuin johdantona toiselle osalle. Kolmas, hidas osa puolestaan oli Kotilaisen mielestä ”omituisimpia andante-osia mitä milloinkaan on kirjoitettu”. ”Yksinkertaisuus, sywyys, kauneus”, Kotilainen kuvaili. Pian Sibelius huomasi, että hidas osa oli tässä muodossa vielä liiankin yksinkertainen.
Finaali oli Kotilaisen mielestä kuin luonnonvoimien riehuntaa. Lopun kaanonissa Kotilainen kuuli ”mitä hurjimpia epäsointuja” teeman risteillessä soittimelta toiselle. ”Suoranaista loihtimista säwelillä”, kriitikko ihasteli. Hän julisti viidennen sinfonian mestariteokseksi.

Arviosta huomaa, miten selvästi alkuperäisversio eroaa lopullisesta. Alkuperäisversio on selvästi pidempi, ja ensimmäisen osan lopun scherzotaite on vielä oma osansa. Alkuperäisversion finaalissa on jännittävän riitasointuisia, neljänteen sinfoniaan viittaavia piirteitä, joita Sibelius myöhemmin silotteli. Kuuluisat loppuiskutkin oli vielä sidottu patarummuilla toisiinsa. Ensimmäinen versio herätti kansainvälistä huomiota, kun Lahden kaupunginorkesteri levytti sen Osmo Vänskän johdolla 1990-luvulla 1995.

Sibelius valmisteli sinfoniaa painokuntoon tammikuussa 1916, mutta ei ollut muotoon tyytyväinen. Nyt alkoi uudelleenmuokkaus, jossa sinfonian kaksi ensimmäistä osaa liitettiin nerokkaalla sillalla yhteen – vieläpä niin, että osien yhteydet paljastuvat, ja avaus muodostaa nyt elimellisen kokonaisuuden.

Hidas osa on ilmeisesti – vain osin säilyneiden stemmojen perusteella – kuin välimuoto vuosien 1915 ja 1919 versioista. Sama koskee finaalia, jossa osa materiaalista oli väliaikaisesti hylätty ja korvattu aiheilla, jotka puolestaan eivät yltäneet vuoden 1919 versioon. Toisen version esitys joulukuussa 1916 ei houkutellut arvostelijoita yksityiskohtaisiin vertailuihin.

Sibelius oli vasta kolmanteen versioonsa tyytyväinen. Nyt alkuosa oli lähes ennallaan, hidas osa on monipuolistunut teemaansa rikkaasti ja moniselitteisesti muuntelevaksi osaksi ja finaalissa on toisaalta eliminoitu joitakin hieman erillisiltä tuntuvia taitteita ja toisaalta palautettu upea largamente-kohta vuoden 1915 versiosta.

22. huhtikuuta hän kirjoitti: Sinfonia V – mirabile, että [en] sanoisi horrible dictu [ihmeellistä – kauhistuttavaa sanoa]. Valmis lopullisessa muodossaan. Kamppaillut Jumalan kanssa.” Kuusi päivää myöhemmin hän oli jo pyyhkimässä pois osat II ja III, mutta vielä yksi muokkaus finaaliin ja kokonaisuus oli vihdoin valmis. ”Nyt se on hyvä”, Sibelius totesi.

Lopullisessa versiossa sinfonia alkaa käyrätorvien signaalilla patarumpujen tremolon avatessa oven maailmankaikkeuteen. Tämän signaalin neljä ensimmäistä säveltä ovat joidenkin tutkijoiden mielestä se alkusolu, johon kaikki tärkeät aiheet voidaan palauttaa.

Nuottiesimerkki 26

Vuoden 1915 versiossa nämä kaksi tahtia puuttuvat, ja teos alkoi nykyisen version kolmannesta tahdista, tosin nykyistä riisutummin orkestroituna.

Nuottiesimerkki 27

Ilmari Krohn kutsui puupuhaltimien soittamaa jatkoa ”liverrysaiheeksi”. Oboe kehittää tämän liverryksen ”teemaksi”.

Nuottiesimerkki 28

Pian koko sinfoninen taivas on täynnä liverrystä. Jouset yhtyvät kevään kohinaan, ja puupuhaltimet esittävät keinahtelevan, laajoilla intervallihypyillä leikittelevän ”sivuteeman”. Siihen johtava kromaattinen aihe on myös hyvin tärkeä jatkossa.

Nuottiesimerkki 29

Jos neljännessä sinfoniassa fis-e –heiluri heijasteli kohtalon järkähtämättömyyttä, on tämä alati kehittyvä keinunta ehdottomasti elämää synnyttävää.

Tuumiskelevien torvisignaalien jälkeen huomataan siirrytyn alun kertaukseen, mutta sävellaji on muuttunut ja musiikki kehittyy jatkuvasti. Pian fagotti luo tummaa uhkaa, neljännen sinfonian läpikuultava pimeys muistuttaa itsestään. Mutta tämä ei ole pimeyteen päättyvää musiikkia. Jouset johdattavat musiikin vähitellen pimeydestä valoon ja voittoisaan torvisignaaliin.

Samalla tempo on kiihtynyt Allegro moderatoksi. Täydellisen saumattomasti ollaan siirrytty joko ”kehittelyn jatkoon” tai ”scherzon päätaitteeseen” – tästä tutkijat ovat jo vuosikymmeniä kiistelleet. Mahdollisesti sinfonisen muodon mestari ja uudistaja on tarkoituksellisesti tehnyt moniselitteisen, ainakin kahdella tavalla avautuvan muotoratkaisun.
Allegro moderato -vaiheessa ”scherzon päätaite” rallattelee iloisesti puupuhaltimilla. Kuullaan muistumat niin alun liverrykseen kuin koko sinfonian avaavaan torvisignaaliin. Trumpetin reipas melodia voisi olla kuin scherzon trioa. Samalla se viittaa niin sinfonian alun signaaliin kuin finaalin ”joutsenteeman” keinumiseen.
Vähitellen teemojen yhteydet paljastuvat – ne yhtyvät, suorastaan parittelevat alati kiihtyvässä tempossa. Torvet vievät osan ripeässä tempossa äkilliseen päätökseen. Näin teos ei voi loppua, vaikka Sibelius sitä hetken harkitsikin!

Toinen osa (Andante mosso, quasi allegretto) vertautuu kolmannen osan hitaaseen osaan sikäli, että molemmissa pääteemana on kaunis melodia. Tällä kertaa se ilmenee ensin jousten pizzicaton ja huilujen vuoropuheluna.

Nuottiesimerkki 30

Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä teema alkaa ja mihin se loppuu. Teema-aineksen jatkuva muuntelu voi tuoda mieleen, miten vanhat suomalaiset runonlaulajat varioivat melodioitaan.

Teema esiintyy jousten kahdeksasosina kahtena muunnelmana, sitten kahtena intohimoisempana versiona. Muunnelmien rajat eivät ole itsestään selviä, ja väliepisodeissa on ainesta, joka rikastaa seuraavia muunnelmia ja viittaa jo finaaliin. Musiikki kiihtyy, mutta idylli ei katoa. Finaalin joutsenteema häivähtää jo hetkellisesti taustalla.

Yksi muunnelmista muistuttaa hetken jopa neljännen sinfonian kauhuista. Temaattista ainesta käsitellään kaihoisasti oboella ja suorastaan romanttisesti jousilla. Puupuhaltimet saavat kunnian päättää osan ilman sentimentaalisuutta. Siirtymä finaaliin on välitön.

Kolmas osa (Allegro molto) alkaa jousten kohinalla. Hyvällä mielikuvituksella voi vielä kuulla kalevalaisen muistuman ja viitteen kolmannen sinfonian alkuun.

Nuottiesimerkki 31

Puupuhaltimet muistuttavat sinfonian alun signaalista. ”Joutsenteema” esiintyy käyrätorvissa ensin yksin, sitten yhtä aikaa puupuhaltimien laulun kanssa. Nämä ovat ainekset, joihin kaksi ensimmäistä osaa tuntuvat tähdänneen:

Nuottiesimerkki 32

Joutsenteeman häipyessä huilut palauttavat finaalin alun teema-aineksen kiertoon. Joutsenteema palaa, ja sen yllä kulkeva laulu toistetaan puupuhaltimilla ja lopulta myös jousilla tempon hidastuessa. Vaikutelma on tavattoman kaunis melodian laskeutuessa ja tempon hidastuessa.

Uusi nousu alkaa vienolla joutsenteemalla, joka vahvistuu ja nousee korkeuksiin. Kun urkupiste vihdoin pitkän odottelun jälkeen laskeutuu Es-sävelelle, on maailmankaikkeus kohdallaan. Kuusi juhlallista loppuräjähdystä – ehkäpä tunnetuin 1900-luvun sinfonian lopetus!

Nuottiesimerkki 33

Viides sinfonia on valtava sinfoninen kaari, jossa tutkija Veijo Murtomäen analyysin mukaan ”yksi ainoa perusidea hedelmöittää ja lävistää aukottomasti koko sinfonian; V sinfonian osat on kiedottu yhteen ajatuksen katkeamattomalla kehityksellä”.
Viides sinfonia oli helpotus yleisölle vaikeatajuiseksi koetun neljännen sinfonian jälkeen. Samalla se oli pettymys osalle vaikutusvaltaisia kriitikoita ja tutkijoita, jotka olisivat suoneet Sibeliuksen jatkavan neljännen sinfonian aloittamaa tonaalisuuden täystuhoa.

Sibelius pysähtyi, koska tämän rajan toisella puolella olisi vain ”hulluus tai kaaos”. Arnold Schönberg jatkoi eteenpäin, mutta väisti pian kaaosta kehittelemällä tiukkoja sääntöjä noudattavan 12-säveltekniikan.
Tämä ei ollut Sibeliuksen tapa välttää kaaosta. Kun Arnold Schönberg uudisti sävelkieltä ja antautui muodon suhteen usein vanhoihin muotteihin, käytti Sibelius nyt perinteisempiä harmonioita uudistaakseen sinfonista muotoa.

Sibeliuksen tie oli juuri tässä vaiheessa pintatasoltaan suurelle yleisölle miellyttävämpää ja helpommin avautuvaa. Sibeliusta odottivat kuitenkin jo uudet haasteet. Luonnoskirjaan oli keräytynyt ensimmäisen maailmansodan aikana aineistoa myös kuudenteen ja seitsemänteen sinfoniaan. Ne molemmat tulisivat tarjoamaan musiikinystäville suuria yllätyksiä.

Viidennestä sinfoniasta sanottua

”Huolimatta näennäisestä helppotajuisuudestaan ja rikkaasta melodisesta diatonisuudestaan se ei ole millään muodoin myönnytys hämmentyneelle yleisölle, vielä vähemmän taka-askel sinfonisen metodin kannalta.”
Gerald Abraham

”Se merkitsee paluuta, tuloa kotiin.”
Simon Parmet

”Viides sinfonia soi mielessäni, kun katselin astronauttien ensimmäistä kuukävelyä televisiosta, ja myöhemmin sain tietää, että BBC oli käyttänyt juuri näitä säveliä kuuhun laskeutumisen taustamusiikkina. Ja tästä mielikuvitukseni matkat etenevät yhä kauemmas ajassa ja paikassa: planeettojen syntyyn ja tuhoon, kaukaisten linnunratojen kimalteeseen.”
Erik Tawaststjerna 1978

”Sibeliuksen viidennen sinfonian voidaan sanoa jatkavan kolmannen linjaa. Mutta viidennessä sinfoniassa kaikki on suurisuuntaisempaa: teemat, muodon käsittely, orkesterin sointiasteikko, jatkuva temaattinen prosessi.”
Erkki Salmenhaara 1984

”Huomattava askel eteenpäin suunnistettaessa kohti sinfonisen ykseyden ideaalia (…) V sinfoniallaan Sibelius nostaa sinfonialajin aivan uudelle sykliselle tasolle.”
Veijo Murtomäki 1990

”Aloin ymmärtää viidennen sinfonian paremmin sen jälkeen, kun olin johtanut sen alkuperäisen version. Mua itkettää sen kappaleen lopussa, siinä on jotain puhdistavaa. Ei mua kosmiset syvyydet siinä kappaleessa kosketa, vaan se, että koen pienenä ihmisenä lohtua ja johdatusta.”
Osmo Vänskä 1998

”Viides sinfonia on tavallaan konservatiivisempi, mutta vain harmonioiltaan, jotka ovat neljännen sinfonian modernin kompleksisuuden jälkeen yksinkertaisempia. Viides on entistä enemmän Wagnerin jälkeläinen myöskin. Nyt tärkeää on pitkä hengitys.”
Jukka-Pekka Saraste 2002