Op. 52 Sinfonia nro 3 C-duuri
1. Allegro moderato, 2. Andantino con moto, quasi allegretto, 3. Moderato – Allegro ma non tanto. Valmistui 1907; ensiesitys Helsingissä 25.9.1907 (Helsingin filharmonisen seuran orkesteri, johtajana Jean Sibelius).

Sibeliuksen kolmatta sinfoniaa on pidetty aikaisempia teoksia klassisempana, ja esimerkiksi tutkija Gerald Abrahamin mielestä sen alkua voi täysin verrata Haydnin tai Mozartin sinfonioiden ensiosiin. Sitä hurjemmalta tuntuu, että sinfonian sävellyshistoria on osoittautunut erittäin mutkikkaaksi.

Suomalaisen kansanmusiikin vaikutusta on havaittavissa jo sinfonian ensimmäisissä tahdeissa, ja sinfoniassa on myös ohjelmallisia alkuimpulsseja. Tammikuussa 1906 Sibelius soitti vauhdikkaan viftin päätteeksi Pariisissa kuvataiteilija Oscar Parviaiselle kolmea teemaa: Surumarssia, Rukousta Jumalalle ja Suurta juhlaa. Tutkija Markku Hartikainen on osoittanut, että nämä teemat liittyvät mitä todennäköisimmin Jalmari Finnen librettoon Marjatta-oratoriosta, jota Sibelius ei yrityksistä huolimatta saanut sävelletyksi. Rukous Jumalalle -teema päätyi kuitenkin lopulta kolmannen sinfonian finaalin hymniteemaksi – ja Ainolan seinälle, sillä teema innoitti Oscar Parviaisen tekemään Sibeliukselle maalauksen.

Vuonna 1906 Sibelius sai valmiiksi orkesterirunoelman Pohjolan tytär, jonka luonnoksista on myös löydetty kolmanteen sinfoniaan päätyneitä aineksia. Näin absoluuttisena musiikkina vastaanotettu sinfonia on Sibeliukselle tuttuun tapaan saanut alkusysäyksensä erilaisista ohjelmallisista ideoista, jotka kuitenkin sävellysprosessin edetessä menettävät ohjelmallisen merkityksensä, kun materiaalia työstetään puhtaasti musiikillisin perustein.

Sibelius johti kantaesityksen 25. syyskuuta 1907. Kritiikit olivat ristiriitaiset: Karl Flodin kiitteli, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat totesi, että teoksen välitön vaikutus on ensimmäistä sinfoniaa vähäisempi.
Tyylillisesti Sibelius lähestyi nyt ystävänsä Ferruccio Busonin hieman myöhemmin kirjoittamia ajatuksia siitä, mitä voisi olla nuorklassinen musiikki. Sibeliuksen kolmas on edeltäjiään tiiviimpi teos. Osia on neljän sijasta nyt kolme, kun scherzo ja finaali yhdistyvät toista sinfoniaa elimellisemmin.

Romantiikka korvautuu uudella asiallisuudella, ja orkestraatio on entistä kevyempi, kun esimerkiksi tuuba ja harppu jäävät pois. Sibelius mainitsi vanhoilla päivillään, että kolmatta ei tarvitse esittää yli 50-henkisellä kokoonpanolla.

Rytmi nousee jopa ajoittain tasa-arvoiseksi tekijäksi melodisen aineksen kanssa. Näin Sibelius ennakoi jopa Stravinskyn Kevätuhrin rytmisiä keksintöjä.

Sinfonia alkaa jousten sellojen ja bassojen ytimekkäällä pääaiheella. Kun soinnullista pohjaa ei ole, näennäisesti C-duurissa kulkeva melodia voidaan ajatella myös muistumaksi kalevalaisesta melodiasta, jonka Sibelius kirjoitti talteen runonkeruumatkallaan 1892. Tutkija Veijo Murtomäki vertaa väitöskirjassaan pääaihetta kansanlauluun Tuku, tuku lampaitani.

Nuottiesimerkki 13

Musiikki alkaa yllättäen seikkailla fis- ja b-nuoteissa kesken valoisalta tuntunutta C-duuria. Sibelius tekee yhden jännittävistä silmänkääntötempuistaan, kun pääteema huipentuu c-d-e –kulkuun käyrätorvissa ja jatko onkin yllättäen fis, mikä johdattaa sellon esittelemään sivuteemaan h-mollissa! Mystisten tunnelmien jälkeen ensimmäinen osa kulkee sähäköiden kuudestoistaosanuottien virtana pää- ja sivuteeman kokiessa jatkuvia metamorfooseja. Sibelius itse puhui ”eteenpäinmenevästä pakosta”, joka pitää hänen sinfonioitaan koossa.

Hidas osa (Andantino con moto, quasi allegretto) on säveltäjän mielessä ollut hitaampi kuin mitä esitysmerkintä antaisi olettaa. Aito tempo lienee löydettävissä Robert Kajanuksen johtamalta levyltä. Osa alkaa kuin yksinkertainen kansanlaulu, ja georgialainen pianisti Aleksandr Toradze on osoittanut, että tämänkaltainen melodia löytyy myös hänen maansa sävelaarteistosta.

Nuottiesimerkki 14

Hitaan osan yksinkertaisuus on näennäistä: muoto on niin moniselitteinen, että tutkijat ovat löytäneet siitä esimerkiksi muunnelmasarjan, rondon ja sonaattimuotoisen osan piirteitä. Teema esiintyy neljästi eri valaistuksissa. Ensimmäinen sivuryhmä sisältää sellojen mietiskeleviä, lähes pyhiä tuntoja. Kun teema toisen kerran katoaa, puupuhaltimien terssikulut ennakoivat jo kolmannen osan jännittävää maailmaa.

Kolmas osa on tähän asti harmonisesti rohkeinta Sibeliusta. Säveltäjä itse on kuvannut osaa ”ajatuksen kirkastumiseksi kaaoksesta”. Osan alun ”kaaos” on vaihtelevien motiivien ja tempojen jatkuvaa leikkiä, jossa sinfonian menneisyys ja tulevaisuus ovat läsnä yhtä aikaa. Vain parhaat kapellimestarit saavat finaalin puolessavälissä esiin väistämättömyyden tunnun, kun hymniteema vähitellen paljastuu ja kaaos väistyy. Hymni puhkeaa esiin esitysmerkinnällä allegro, con energia:

Nuottiesimerkki 15

Hymni voimistuu tyylikkäästi ja ilman romanttista paisuttelua. Siksikö sinfonia on kuudennen ohella Sibeliuksen vähiten soitetuin ja arvostetuin?
Mutta jos kolmas sinfonia petti ne, jotka odottivat ensimmäisen sinfonian paatosta tai toisen sinfonian sankarillisuutta, niin neljäs sinfonia tulisi hämmästyttämään maailmaa vieläkin enemmän.

III sinfoniasta sanottua

”Sinfonia täyttää kaikki vaatimukset, mitä sinfoniselle taideteokselle nykyaikaisessa mielessä voi asettaa, mutta samalla se on sisäisesti uusi ja vallankumouksellinen – läpikotaisin sibeliaaninen.”
Karl Flodin, kriitikko 1907

”Ei kokonaisuudessaan waikuta niin wälittömästi kuin säweltäjän ensimmäinen samanlaatuinen teos.”
Helsingin Sanomat, nimetön kriitikko 1907

”On todennäköistä, että vuosina 1904-1905 sävelletty kolmas sinfonia tullaan määrittelemään ylimenotyöksi ja yleensä heikoimmaksi seitsemästä sinfoniasta…kolmas sinfonia on tärkeämpi siinä, että se osoittaa kehityksen ensimmäisen ja toisen sinfonian tyylistä neljännen tyyliin, kuin oman kestävän arvonsa ja merkityksensä takia.”
Olin Downes 1934

”Rimsky Korsakov III sinfoniani kuullessaan pudisti päätään ja sanoi: ’Miksi ette tee niinkuin on tapana; tulette näkemään, ettei yleisö voi tätä seurata eikä ymmärtää.’ Ja nyt olen varma siitä, että minun sinfonioitani soitetaan enemmän kuin hänen.”
Jean Sibelius 1940

”III sinfonia oli yleisölle pettymys, sillä kaikki odottivat samanlaista kuin II. Mainitsin tästä Gustav Mahlerille hänen täällä käydessään, ja hänkin totesi, että ’jokaisella uudella sinfonialla menettää ne, jotka edellisillä on saanut’.”
Jean Sibelius 1943

”Kolmannesta sinfoniasta alkaen hän muuttuu kansainvälisemmäksi, ’eurooppalais-klassiseksi’ säveltäjäksi.”
Erik Tawaststjerna 1971

”Kolmannessa sinfoniassa Sibelius on ryhtynyt kehittämään sinfonian suurta traditiota ratkaisevasti eteenpäin.”
Erkki Salmenhaara 1984

”Minulle tulee mieleen sinfonian alusta tämä suomenruotsalainen herrasmies touhukkaalla aamukävelyllä.”
Säveltäjä Einojuhani Rautavaara, sinfonian alkua yhdellä sormella soittaen, haastattelussa 1995

”Kolmannessa sinfoniassa Sibelius oli risteyskohdassa. Hurjan ykkösen ja paatoksellisen kakkosen jälkeen hän löysi jotain uutta: eräänlaista wieniläisklassista selkeyttä. Kolmosta ei aina arvosteta, mutta minä tykkään siitä hurjasti.”
Osmo Vänskä 1998

”Kolmannessa on ihan täysin uusi sinfoninen konseptio. Joidenkin mielestä se teos on ärsyttävänkin rytmistä menoa. Hän haki ehkä brittiläistä touhukasta elämänasennetta.”
Jukka Pekka Saraste 2002