[Op. 27] Kung Kristian II (Kuningas Kristian II). Musiikkia Adolf Paulin samannimiseen näytelmään: 1. Elegie, 2. Musette, 3. Menuetto, 4. Lied des Narren: Sången om korsspindeln, 5. Nocturne, 6. Serenade, 7. Ballade. Valmistui 1898; numeroiden 1-4 kantaesitys Helsingissä Ruotsalaisessa teatterissa 24.2.1898 (johtajana Jean Sibelius), nrot 5-7 valmistuivat tämän jälkeen.
Op. 27 Kung Kristian II (Kuningas Kristian II), sarja. Musiikista Adolf Paulin samannimiseen näytelmään: 1. Elegie, 2. Menuetto, 3. Musette, 4. Sången om korsspindeln. Valmistui 1898. Pianosovitus 1898, nro 4 laulutekstin kanssa.
Sibelius sävelsi Kuningas Kristian II -musiikin ystävänsä Adolf Paulin näytelmään nopeasti vuoden 1898 alussa. Paulin näytelmä sijoittuu 1500-luvulle ja se kuvaa Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuninkaan Kristian II:n ja hänen rakastajattarensa Dyveken tarinan. Paul on kuvannut sävellysprosessia vauhdikkaasti. Hänen mukaansa Sibelius sai yhdessä päivässä valmiiksi Laulun ristilukista, Dyveken tanssin ja Menuetin pianoversioina.
Kesti varmaankin hieman kauemmin, ennen kuin versiot pienelle orkesterille olivat valmiit. Alkuperäisessä näytelmämusiikissa oli neljä osaa. Elegia jousiorkesterille sisältää yhden Sibeliuksen kauneimmista tunnelmakuvista. Se soi alkusoittona. Musette soitettiin näytelmässä Dyveken ikkunan alla. Helsinkiläisillä oli hauskaa, kun he sommittelivat melodiaan pilkkasanat ”minä menen Kämppiin takaisin”. Sibeliuksen tiedettiin olevan ravintola Kämpin juomahakuisimpia asiakkaita. Menuetto perustui vuoden 1894 pieneen orkesteriteokseen ja se soi kolmannen näytöksen alussa ennen Kööpenhaminan hoviin sijoitettua kohtausta. Laulu ristilukista kertoo vangitun teurastajakuninkaan vanhuuden päivistä. Narri laulaa hänelle sellissä.
Heti kantaesityksen jälkeen Hufvudstadsbladetiin ”Bis”-nimimerkillä kirjoittavaa Karl Fredrik Wasenius tarjoutui kustantamaan teokset pianosovituksina. Nuotit hän teetti Breitkopf & Härtelin kirjapainossa Leipzigissa.
Samana keväänä Adolf Paul ja Sibelius viettivät aikaa Saksassa. Paul vei juuri oikealla hetkellä säveltäjän Leipzigiin tapamaan saksalaisen suurkustantamon johtajaa Oskar von Hasea. Breitkopf & Härtel ostikin näytelmämusiikin oikeudet Saksassa. Kauppa oli kustantamolle mutkaton, koska se painoi jo pianosovitusten nuotteja Waseniukselle.
Kesällä säveltäjä kirjoitti näytelmämusiikkiin lisänumeroita, eli Nocturnen, Serenadin ja Balladin.
Nocturne sijoitettiin ensimmäisen ja toisen näytöksen väliin. Serenadi korvasi joissakin esityksissä menuetin ja joissakin se esitettiin toisen ja kolmannen näytöksen välisoittona. Balladi kuvaa kuninkaan järjestämää verilöylyä Tukholmassa vuonna 1520. Varsinkin Balladista huomaa selvän tyylinmuutoksen kohti ensimmäisen sinfonian sävelkieltä.
Lisänumeroiden säveltämisen jälkeen Sibelius muokkasi musiikista myös orkesterisarjan, jossa oli pieniä muutoksia näyttämömusiikkiin. Sarjaan kelpasivat Nocturne, Elegia, Musette, Serenadi ja Balladi tässä järjestyksessä. Musette oli saanut jousitaustan. Sibelius pudotti orkesterisarjasta pois siis pienen Menuetin ja Ristilukin laulun, josta tuli kuitenkin erittäin suosittu erillinen laulunumero.
Kustannuksia kauhistellen Wasenius päätti painattaa myös kalliit orkesteripartituurit sekä teatteri- että konserttikäyttöön – jälleen Breitkopf & Härtelillä.
Joulukuun alussa Kajanus johti pariinkin otteeseen Kuningas Kristian II -sarjan, joka sai näin ensiesityksensä. Päivälehden kriitikkonimimerkki E eli Evert Katila kiitteli ”hauskaa tuttavuutta” ja arvioi, että ”säveltäjämme on pieniin muotoihin saanut sopimaan harvinaisen rikassisällyksisen elämän ja tuoreuden”. Kriitikko kiitti myös sarjan ”loistavaa orkesteriasua”.
Sibeliuskin oli tyytyväinen. ”Musiikki soi erinomaisesti ja tuntuu kuin tempot olisivat oikeat. Ensimmäistä kertaa olen saanut aikaan jotain valmista mielestäni”, hän ihasteli Paulille.
Orkesterisarja lähti nopeasti maailmalle. Hans Windersten johti sarjan Leipzigissa vielä vuonna 1899. Kajanuksen orkesteri esitti sitä Euroopan-kiertueellaan 1900 ja Henry Wood esitti sen Lontoon Promenadikonserteissaan 1901.
Sibelius itsekin johti yleisöön meneviä melodioita sisältävää sarjaa mielellään koko aktiivisen kapellimestarikautensa. Hän johti sen esimerkiksi viimeisessä ulkomaisessa kapellimestarina esiintymisessään Kööpenhaminassa 1926.