Andante festivo jousille ja timpanille ad lib. Sovitus samannimisestä jousikvartettiteoksesta (1922). Valmistui 1938; ensiesitys oli suora radiointi 1.1.1939 (Radio-orkesteri, johtajana Jean Sibelius). Esiintyy myös opusnumerolla 117.

Aivan joulun alla 1922 Walter Parviainen pyysi Sibeliukselta juhlakantaattia Säynätsalon tehdaslaitosten 25-vuotisjuhliin. Sibelius irrotti nopeasti luonnoksistaan muutaman sivun mittaisen pikkuteoksen jousikvartetille. Teos voi pohjautua hyvinkin varhaisiin luonnoksiin, jopa 1900-luvun alun suunnitelmaan Marjatta-oratorioksi.

Vuonna 1929 säveltäjän veljentytär Riitta Sibelius meni naimisiin, ja häissä soitettiin Andante festivo kahden yhdistetyn jousikvartetin voimin. On mahdollista, että säveltäjä myös muokkasi teosta.

1930-luvulla Sibelius oli hyvin aktiivinen radionkuuntelija. Häntä harmittivat silloisten kaiuttimien puutteellisuudet ja hän arveli, että radiota varten tuli säveltää eri tavalla kuin konserttitilanteeseen. Hän päätti kokeilla asiaa käytännössä, kun hänen ystävänsä, New York Timesin kriitikko Olin Downes, pyysi säveltäjää johtamaan jotakin New Yorkin maailmannäyttelyn kunniaksi radiolähetyksessä Suomen tervehdyksenä maailmalle. 73-vuotias Sibelius suostui kapellimestariksi yli vuosikymmenen tauon jälkeen.

Sibelius muokkasi teoksestaan version jousiorkesterille ja timpanille radiolähetys mielessään. Nauhoitus lähetyksestä on ainoa äänidokumentti Sibeliuksen kapellimestaritaiteesta. Hänen temponsa on juhlava ja varsin hidas. Orkesterin jousisointi on laulava, mutta hieman romuluinen – vain yhden yhteisharjoituksen jälkeen nauhoitettu.

Sibelius pitää perustempon yllä todella ammattimaisesti ja tekee samalla luontevia rubatoja. Säveltäjän oikeudella hän poikkeaa muutaman kerran huomattavasti partituurinsa esitysmerkinnöistä.

Säveltäjän vävy Arvi Paloheimo saattoi Jean Sibeliuksen pois viimeiseltä kapellimestariesiintymiseltään 1939. Sibelius johti Andante festivoa radiolähetyksessä