Op. 46 Pelléas och Mélisande (Pelleas ja Melisande)

[Op. 46] Pelléas och Mélisande (Pelléas ja Mélisande). Musiikkia Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään (ruotsiksi kääntänyt Bertel Gripenberg); alkusoitto kuhunkin viiteen näytökseen ja viisi muuta numeroa. Valmistui 1905; ensiesitys Helsingissä Ruotsalaisessa teatterissa 17.3.1905 (johtajana Jean Sibelius). (Sovitus: ks. orkesteriteokset op. 46.)

Op. 46 Pelléas och Mélisande (Pelleas ja Melisande), sarja. Musiikista Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään. 1. Vid slottsporten (Linnan portilla), 2. Mélisande, 2a. På stranden vid havet (Meren rannalla), 3. En källa i parken (Lähde puistossa), 4. De trenne blinda systrar (Kolme sokeata sisarta), 5. Pastorale, 6. Mélisande vid sländan [tai: – spinnrocken] (Melisande rukin ääressä), 7. Mellanaktsmusik (Väliaikamusiikkia), 8. Mélisandes död (Melisanden kuolema). Valmistui 1905. Pianosovitus (ilman 2a:ta) 1905, nro 4:stä sovitus laululle ja pianolle (Les trois soeurs aveugles) 1905.

Jean Sibelius sävelsi Ruotsalaisen teatterin tilauksesta musiikin Maurice Maeterlinckin näytelmään Pelléas ja Mélisande vuonna 1905. Vuonna 1893 kantaesitetty näytelmä oli symbolismin merkkiteos, ja Sibelius sävelsi siihen ehkä symbolistisinta musiikkiaan.

Sävellystyö alkoi jo 1904. ”Tietenkään en ole voinut olla säveltämättä teatteria varten. Vanha paha tapani!” hän tunnusti kirjeessä Axel Carpelanille.

Maeterlinckin näytelmä sai ensi-iltansa Suomessa 17. maaliskuuta 1905. Sibelius johti itse musiikin. Esitys oli vuoden teatteritapahtumia, ja sali oli täynnä. Näytelmä sai hyvän vastaanoton, mutta Sibeliuksen musiikista ei tehty erillisiä arvosteluja. Teatterikriitikot puhuivat siitä toki kunnioittavaan sävyyn. Näytelmää esitettiin peräti 18 kertaa kevään aikana. Sibelius johti itse kuusi esitystä.

Alkuperäinen näyttämömusiikki sisälsi kymmenen numeroa. Ensimmäinen on alkusoitto, joka edustaa teoksen ehkä jylhintä antia. Orkesterisarjassa sen nimi on Linnan portilla. Yhtä tummasävyinen on toinen numero, joka sai orkesterisarjassa nimen Mélisande. Haikea englannintorvisoolo kertoo, kuinka Golaud löytää Mélisanden metsästä lähteen reunalta. Numero kolme sai orkesterisarjassa nimen Meren rannalla. Päähenkilöt katsovat rannalla laivan lähtöä. Neljäs numero näyttämömusiikissa vastaa orkesterisarjan osaa Lähde puistossa. Valssimelodia avaa kohtauksen, jossa päähenkilöt asettuvat puistossa lähteen äärelle. Mélisande pudottaa Golaudilta saamansa sormuksen. Numero viisi on orkesterisarjan osa Mélisande rukin ääressä. Musiikki kuvaa rukin pyörintää tummin värein. Kuudes numero on orkesterisarjan Kolme sokeaa sisarta. Mélisanden laulumelodia on balladinomainen. Seitsemäs numero on orkesterisarjan Pastoraali. Golaud ja Pelléas puhuvat Mélisanden raskaudesta. Sibelius johdattaa kohtauksen maan alta päivänvaloon. Numero kahdeksan on orkesterisarjan elegantti ja pirteä Välisoitto. Näytelmässä päähenkilöt sopivat salaisesta tapaamisesta. Musiikkinumero yhdeksän puuttuu orkesterisarjasta. Noin kolmen minuutin jaksossa soi alkusoitto kohtaukseen, jossa Kuningas Arkel keskustelee Mélisanden kanssa. Golaud lyö petollista naista ja tappaa Pelléaan. Näyttämömusiikin helmenä on tavattoman kaunis Mélisanden kuolema. Tätä numeroa kuulee usein ylimääräisenä konserteissa.

Kuten huomataan, lähes koko näyttämömusiikki päätyi orkesterisarjaan, joka julkaistiin samana vuonna. Kolmea sokeaa sisarta -laulu on orkesteriversiossa instrumentaali, ja yhdeksäs musiikkinumero jätettiin pois. Sibelius teki hyvin vähäisiä parannuksia muihin osiin.

Pelléas ja Mélisande yllätti varmasti monet, kun Sibelius ryhtyi johtamaan orkesterisarjaa tai usein sen joitakin osia konserteissaan. Väkivaltaisten purkausten sijasta saatiin hyvin hiljaisia, hämyisiä ja hienostuneita sävyjä. Dramaattisten kontrastien puuttuessa teoksesta ei ole tullut suurta menestystä, mutta sitä pidetään yhtenä Sibeliuksen näyttämömusiikin huipuista.