Karelia-musiikki, -alkusoitto ja -sarja

[Op. 10/11] Karelia-musiikki. Kuvaelmamusiikki ”Viipurilaisen Osakunnan Juhla Arpajaisiin Kansanvalistuksen hyväksi Viipurin läänissä”; alkusoitto (ks. orkesteriteokset op. 10) ja kahdeksan kuvaelmaa (sovitus: ks. orkesteriteokset op. 11). Valmistui 1893; kantaesitys Helsingissä Viipurilaisen Osakunnan soaréessa 13.11.1893 (johtajana Jean Sibelius).

Op. 10 Karelia-alkusoitto. Valmistui 1893 ”Viipurilaisen Osakunnan Juhla Arpajaisiin Kansanvalistuksen hyväksi Viipurin läänissä”; kantaesitys Helsingissä Viipurilaisen Osakunnan soaréessa 13.11.1893 (Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesteri?, johtajana Jean Sibelius).

Op. 11 Karelia-sarja. 1. Intermezzo, 2. Ballade, 3. Alla marcia. Valmistui 1894 musiikista ”Viipurilaisen osakunnan Juhla Arpajaisiin Kansanvalistuksen hyväksi Viipurin läänissä” (1893). Ks. myös op. 10. Numeroista 1 ja 2 sovitus pianolle 1897 (?).]

Sibelius sai vuonna 1893 viipurilaiselta osakunnalta sävellystilauksen Karjalan historiasta kertoviin kuvaelmiin. Tilaussumma oli 500 markkaa, ja sillä kuitattiin puolen vuoden vuokrat. Sibelius sai aiheen tutkia uudelleen karjalaista runonlaulua sekä ruotsalaisia keskiaikaisia balladeja.

13. marraskuuta 1893 kuultiin tai ainakin nähtiin, kuinka Sibelius johti musiikkinsa historiallisten kuvaelmien taustalla. Kuvaelmat kertoivat Karjalan historiasta, ja runonlaulaja Larin Paraskekin kävi lavalla. Alkusoiton jälkeen kuultiin kahdeksan kuvaelmaa:
1. Karjalainen koti. Sanoma sodasta (Vuosi 1293).
2. Viipurin linnan perustaminen (Vuosi 1293).
3. Liettuan herttua Narimont veronkannossa Käkisalmen läänissä (Vuosi 1333).
4. Kaarle Knuutinpoika Viipurin linnassa. Balladi (Vuosi 1446)
5. Pontus de la Gardie Käkisalmen edustalla 1580.
6. Viipurin piiritys (Vuosi 1770).
7. (ja 8.) Vanhan Suomen [Karjalan] liittäminen jälleen Suomen ruhtinaskuntaan (Vuosi 1811).

Kuvaelmien päätteeksi kuultiin Sibeliuksen komea sovitus Maamme-laulusta.

Ernst Lampén muisteli kantaesitystä myöhemmin:

”Sali kohisi kuin valtameri tuulessa. En eroittanut vastakkaiseen päähän yhtään säveltä. Yleisö ei malttanut kuunnella, tuskin tiesikään, että soitettiin. Siellähän se orkesteri olikin sijoitettuna pilarien taakse. Haloin käsivarsillani ihmismerta ja pääsin pitkien ponnistusten perästä aivan orkesterin luo. Siellä oli muutamia kuuntelijoita. Joku kourallinen.
Taisin saapua perille juuri, kun marssia soitettiin. Mikä erinomaisen viehkeä ja kiemurteleva melodia! Mikä notkuva rytmi! Luulen, että Carelian eri osilla silloin oli toiset nimet kuin nyt. Muistaakseni liettualainen ruhtinas Narimontkin lainasi nimensä yhdelle osalle, sille osalle, jossa se ankara polkutahti paukkaa. Näin sievää musiikkia en ollut Sibeliukselta ennen kuullut.”

Lampén muisti oikein. ”Liettuan herttua Narimont veronkannossa Käkisalmen läänissä” sisältää pääjakson, joka on käytännössä sama kuin Sibeliuksen myöhemmin muokkaaman Karelia-sarjan Intermezzo. Karelia-sarjan Balladi puolestaan oli alkujaan Neljäs kuvaelma eli ”Kaarle Knuutinpoika Viipurin linnassa”. Knuutinpoika kuuntelee trubaduurin melodiaa, mutta Karelia-sarjassa laulajan korvaa englannintorvi. Viides kuvaelma eli ”Pontius de la Gardie Käkisalmen edustalla” on pääjaksoltaan käytännössä sama kuin Karelia-sarjan päättävä Alla marcia.

Ensimmäinen kuvaelma sisälsi kalevalaista runonlaulua, ja melodia on täsmälleen sama kuin se, minkä Sibelius merkitsi muistiin Pedri Shemeikalta heinäkuussa 1892 Korpiselällä.

Noin viikko kantaesityksen jälkeen Sibelius piti sävellyskonsertin, jossa hän esitteli kahdeksanosaisen orkesterisarjan Karelia-musiikista. Se loppui edelleen Maamme-lauluun. Kriitikoista Karl Flodin oli haltioissaan. Hänen mukaansa Sibelius oli siirtynyt yleiseurooppalaiseen suuntaan. Oskar Merikanto piti Sibeliusta entistä ymmärrettävämpänä ja kirjoitti 21. marraskuuta sarjan merkitsevän ”tuntuwia askeleita eteenpäin”.

23. marraskuuta Sibelius johti populaarikonsertissa alkusoiton ja ne kolme osaa, joista hän muokkasi suositun Karelia-sarjansa. Kajanus jatkoi tätä käytäntöä.

Sibelius taisi pitää Karelia-musiikkia välityönä. ”Olen mielestäni ollut niin alennetussa tilassa kun on täytynyt rahan edestä säveltää”, hän kirjoitti marraskuun alussa, ennen Karelia-musiikin kantaesitystä.

Teoksen suuri suosio sai hänet kuitenkin ymmärtämään sen arvon. Hän myi alkusoiton ja sarjaksi muokatut kolme osaa Fazerille 1899, mutta painamattomat teokset päätyivät 1905 Breitkopf & Härtelille. Se julkaisi teokset 1906 Sibeliuksen pyynnöstä kahtena eri opuksena. Alkusoitto oli nimittäin säveltäjän mielestä jo ”miltei liian nuorekas”.

Opus numero 11 eli Karelia-sarja lähtikin myymään alkusoittoa paremmin. Helposti mieleen jäävät melodiat ja rytminen imu tekevät Karelia-sarjasta edelleen yhden Sibeliuksen suosituimmista orkesteriteoksista. 1990-luvulla myös alkuperäinen Karelia-musiikki kaivettiin esiin levylle ja konsertteihin. Kuulijat saivat jälleen ihailla nuoren Sibeliuksen melodista kekseliäisyyttä.