Op. 83 Jokamies (Jedermann)
Musiikkia Hugo von Hofmannsthalin samannimiseen näytelmään (suomeksi kääntänyt Hugo Jalkanen); 16 numeroa. Valmistui 1916; ensiesitys Helsingissä Kansallisteatterissa 5.11.1916 (Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Robert Kajanus). Osasta musiikkia kolme pianosovitusta (Episodio, Scèna ja Canzone) 1925-26.
Sibelius sai tilauksen tehdä musiikki Hugo von Hofmannsthalin näytelmään Jalmari Lahdensuolta Kansallisteatterista kesällä 1916. Kyseessä oli Hofmannshtalin versio keskiaikaisesta moraliteetista. Lahdensuo on muistellut tilausta yksityiskohtaisesti.
”Kevään kirkas auringonpaiste läikehti Ainolan salin hohtavan valkeilla honkalaudoilla. Mestari istui flyygelin ääressä, soitteli palan sieltä, toisen täältä jostakin Skrjabinin sinfonian partituurista ja selitteli aina lomassa uudenaikaisen musiikin pyrkimyksiä ja tähän asti outoina pidettyjen tehokeinojen sovittelua sinfonisen musiikin rakennelmiin.”
”Uusinta oli silloin optillisten keinojen käyttö sellaisissa sävellysten kohdissa, joissa ihmisen kuuloelimiin perustuvat sävelaistimukset eivät enää riittäneet ilmentämään säveltäjän luovan mielikuvituksen lentoa. Sellaisissa kohokohdissa oli kuulijoiden oltava myös katsojia – aivan kuin teatterissa. Oli keksitty jonkinlaiset valourut, joita soittamalla sai erilaisia valoja ja värejä ja näiden alinomaa vaihtuvia yhdistelmiä syntymään hämärässä soittavan orkesterin taustana olevalle seinäpinnalle. Skrjabin oli nerokkaasti käyttänyt hyväkseen tätä ilmeellistä säveltehostusta m.m. siinä sinfoniassa, jota Sibelius nyt selaili ja intomielisesti selosteli [arvattavasti Prometheus].” (…)
”Tämä puheenaihe oli oikeastaan aivan vaivattomasti saanut alkunsa käyntini tarkoituksesta. Olin näet tullut pyytämään, että Sibelius säveltäisi musiikin ’Jokamieheen’, keskiaikaiseen moraliteettiin, joka tällä edellytyksellä oli päätetty ottaa esitettäväksi Suomen Kansallisteatterissa.”
”Sibelius oli jo kyllä sitäkin ennen säveltänyt näytelmämusiikkia – ’Kuningas Kristianiin’, ’Pelleas ja Melisandeen’, ’Svanehvitiin’ – mutta enimmäkseen vain alku- ja välisoittoja, ei varsinaisesti säestävää musiikkia näyttämölliselle toiminnalle. Nyt oli musiikki oleva kokonaan tämänlaatuista, siis näyttämöesitykseen kuuluvien akustisten ja optillisten seikkain tehostusta ja – tehostamaa. Toisin sanoen: Skrjabinin optillisin keinoin huipennettu musiikki laajemmin ja käytännöllisemmin sovellettuna.”
Sibelius innostui suunnitelmasta ja lupasi säveltää näytelmään enemmän musiikkia, kuin mitä Lahdensuo oli uskaltanut toivoakaan. Hän vaati kuitenkin seuraavalla tapaamisella tarkat tiedot kunkin kohtauksen mitasta, vaikka tekstistä ei ollut vielä edes käännöstä. Ohjaajaparka antoi summittaiset kestot.
16. syyskuuta Sibelius piipahti Helsingissä, jossa Kansallisteatterin johtaja Jalmari Lahdensuo esitteli Jokamies-näytelmää pienoismallien avulla. Sibelius teki Helsinkiin syyskuun aikana parikin ryyppyreissua, joten musiikkia viimeisteltiin krapulassa ja katuvaisena.
Näytelmämusiikki valmistui 6. lokakuuta. Harjoitukset alkoivat samassa kuussa. Sibelius tuskastui, koska musiikki ei istunut näytelmän tempoon. Varsinkin Pirun vuorosanat tuntuivat osuvan aina väärään kohtaan musiikkia. Lahdensuo jatkaa:
”Viimein rientää mestarikin näyttämölle orkesterin keskuuteen, hän on kiihtynyt ja epätoivoinen – ja ohjaaja poloinen saa vielä tämänkin kommelluksen hartioilleen, kun ei ollut vuotta aikaisemmin vieraskielisestä teksteistä ja näyttelijöiden itsensä osakäsityksistä tuntematta osannut sekunnilleen arvata, miten kauan mikin kohta vie aikaa.”
Sibelius oli vaatinut itseltään samaa kuin elokuvasäveltäjät hieman myöhemmin: sekunnilleen kuvan/näyttämötapahtuman kanssa yhteen sopivaa musiikkia. Sibelius oli kuitenkin joutunut säveltämään ilman filmiä, ja tästä seurasi hankaluuksia.
Marraskuussa koettiin Jokamiehen kantaesitys, ja Sibeliuksen näyttämömusiikin sanottiin pelastaneen näytelmän. Madetojan mukaan näytelmän sävyyn saumattomasti liittyvää ”realismia sanan parhaassa merkityksessä” sai turhaan hakea muiden maiden näyttämömusiikista. ”Jokamiehellä mielestäni suuri menestys”, totesi Sibeliuskin. Olosuhteet eivät tosin olleet parhaat mahdolliset. ”Jokamiehen musiikki on niin kaunista. Harmi vain, että sitä ei voi oikein kunnolla kuulla, kun orkesterin täytyy olla lavan takana”, Aino Sibelius totesi.
Jokamiehen juoni on seuraava: Kahden vaskien iskun jälkeisessä prologissa kerrotaan, että tarina on opettavainen. Seuraavaksi Jumala ilmoittaa pettymyksensä ihmisten synteihin ja pyytää Kuoleman noutamaan Jokamiehen, joka saa siis symboloida ihmiskuntaa. Kellot kumisevat kvarttikulkua.
Pian Jokamies nähdään omaisuuttaan ihastelemassa. Hän käännyttää köyhät luotaan ja pitää ylistyspuheen mammonalle. Äiti pyytää poikaansa tekemään parannuksen, mutta Jokamiestä kiinnostavat enemmän tulevat juhlat, joita musiikki jo ennakoi. Nyt seuraa kirkkosävellajia (aiolinen) hyödyntävä Me kutsun saimme -laulu. Jokamies aavistelee pahaa, ja häntä piristetään uusilla lauluilla. Lemmenlaulun aikana päähenkilö kuulee taas kuolinkellojensa äänen ja hörppii lisää viiniä. Lopulta Kuolema saapuu täyttämään tehtäväänsä. Jokamies anelee jotakuta mukaansa viimeiselle matkalle. Hän saa mukaansa palvelusväen ja raha-arkun, mutta Kuoleman lähestyessä palvelusväki kaikkoaa. Raha-arkusta esiin nouseva Mammona ei hänkään aio seurata Jokamiestä hautaan.
Hyvät työt – tai sellaisten henkilöitymä – ei voi Jokamiestä auttaa, koska on niin huonossa kunnossa Jokamiehen syntisen elämän jälkeen. Hän ehdottaa ratkaisuksi siskoaan Uskoa. Tämän avulla Jokamies vihdoin katuu ja rukoilee. Piru kiusaa häntä vielä. Sibelius joutui epätoivon valtaan juuri tässä kohdassa, koska musiikki ja Pirun esilletulo eivät aina osuneet yksiin näyttämöesityksissä. Pirun musiikki onkin kiehtovan kromaattista, mutta kellot kertovat kuitenkin Pirun kärsineen tappion ja iankaikkisen elämän alkavan Jokamiehelle. Tämä astuu hautaansa Hyvien töiden seuratessa. Enkelien laulu yhdistää lopulta mieskuoron osuuteen.
Jokamies sisältää kaikkiaan 16 musiikkinumeroa, joiden kesto vaihtelee muutamasta sekunnista kymmeneen minuuttiin varsin tarkasti Hofmannsthalin antamien ohjeiden mukaan. Musiikissa on pohdiskeleva ja tumma sävy jostain neljännen ja viidennen sinfonian väliltä. Soitinnus on poikkeuksellinen: sibeliaaniseen perusorkesteriin liittyvät nyt piano, urut ja sekakuoro.
Sibelius ei muokannut musiikkia orkesterisarjaksi, joten se unohtui, vaikka näytelmää esitettiinkin hyvällä menestyksellä vielä juhlavuosina 1935 ja 1965. Vuonna 1935 säveltäjä itse korosti edelleen, että ”musiikin oli tahdilleen seurattava tekstiä, koska sävelkuviot kuvastivat sanontaa. Siitä ei saanut poiketa. Teksti oli sopeutettava säveliin, siitä ei saanut tinkiä”, kuten ohjaaja Glory Leppänen muisteli.
Vuonna 1995 musiikki tuli jälleen suuren yleisön kuuluville Osmo Vänskän ja Lahden kaupunginorkesterin levytyksenä. Esimerkiksi brittisäveltäjä Thomas Adès on tämän jälkeen ilmaissut ihastuksena Jokamiehen karua ja omaleimaista musiikkia kohtaan.