Matkat kotimaassa 1865 – 1952

Sibelius matkaili kotimaassaan laajalti: pohjoisraja kulki reittiä Karunki-Tornio-Oulu-Lieksa. Idässä hän kolusi Karjalaa nykyisen rajan molemmin puolin, konsertoiden esimerkiksi Viipurissa. Lännessä konsertointipaikkoja olivat esimerkiksi Turku ja Vaasa. Suomen eteläkärki Hangon edustan saaristoa myöten oli Sibeliukselle tuttu.

Ennen avioliiton solmimista vuonna 1892 Sibeliuksen matkat suuntautuivat kesäaikaan Sääksmäelle, Loviisaan ja Turun saaristoon, sekä Järnefeltien kesänviettopaikkoihin Ähtäriin ja Vaasan lähelle Tottisalmelle. Tottisalmen häiden jälkeen nuoripari suunnisti kuherruskuukauden viettoon Pielisen rannalle, Monolan taloon (Katso Elämänkaari). Reitti kulki Imatran kautta, jonka jälkeen matkaa jatkettiin ilmeisesti vesitse. Tuohon aikaan rautatie itään haarautui Kuopioon ja Viipuriin. Karjalaan rata ei ulottunut. Sibelius poikkesi häämatkaltaan kuuntelemaan runolaulajia nykyisen Venäjän puolelle. Yliopistolle laatimansa matkaraportin mukaan hän vaelsi reittiä Pielisjärvi-Ilomantsi-Korpiselkä-Suojärvi-Korpiselkä, jonka jälkeen hän ilmoitti ”matkustaneensa pois Karjalasta”.

Sibelius kertoi vävylleen 1940-luvulla saaneensa ajatuksen Öinen ratsastus ja auringonnousu -teokseensa (Katso Musiikki) ratsastaessaan aikoinaan kuutamolla Suojärveltä Värtsilään. Aikamoinen ratsastus, linnuntietä satakunta kilometriä! Todennäköisesti Sibelius lähti Korpiselästä postireittiä kohti Laatokan rantaa ja suoritti noin 30 kilometrin ratsastuksen Soanlahdelta Värtsilään.

Ennen Ainolan rakentamista Sibelius-perhe vietti kesiään Ruovedellä ja Kuopiossa (1893), Isonkyrön Orismalassa (1894) ja Vesijärven rannalla (1895-96). Vuodesta 1897 alkoi kesien vietto Lohjalla. Se jatkui vielä Ainolan valmistuttuakin. Aino Sibeliuksen äiti Elisabeth ja Arvid-veli majoittivat kesäisin Sibelius-perhettä. Perhe vieraili kolmena kesänä myös Virolahdella (1903, 1905 ja 1906), sekä kaksi kertaa samana vuotena Kuhmoisten Unnasjärvellä (1912).

Sibelius työskenteli perheen kotimaanmatkojen aikana, mutta hän teki sävellysmatkoja kotimaassa myös yksin. Ateenalaisten laulun suomenkielinen pianosovitus syntyi kesällä 1899 Pitkänpaaden kylässä Virolahdella, jonne Sibelius oli saapunut laivalla Helsingistä Suursaaren ja Kotkan kautta. Tuotteliaan kesän 1902 Sibelius vietti Tvärminnessä. Neljättä sinfoniaansa hän kypsytteli Eero Järnefeltin seurassa Kolilla 1909 ja vuotta myöhemmin myös yksin Järvön saarella Porkkalassa sekä matkalla Rosa Newmarchin kanssa Viipurissa ja Imatralla.
Seitsemäs sinfonia oli Sibeliuksen mielessä varmaankin jo kesällä 1923, jolloin hän vaelteli Ahvenanmaalla Walter von Konowin seurassa. Sinfoniaa hän kehitteli myös Imatralla viisi vuotta myöhemmin. Kyseessä oli tilaustyö, Imatra-sinfonia. Hanke ei toteutunut.

Sibelius osallistui myös laulujuhlille, esimerkiksi Tammisaaressa 1891 ja Jyväskylässä 1899, mutta taloudellisesti tärkeimmät matkat suuntautuivat hänen omiin sävellyskonsertteihinsa. Sibelius johti teoksiaan Helsingin ohella Oulussa, Vaasassa, Porissa, Tampereella, Turussa ja Viipurissa.

Sibeliuksen elinajan viimeinen matka Ainolan lähiseutujen ulkopuolelle tapahtui ilmeisesti olympiakesänä elokuussa 1952 Helsinkiin. ”Viimeisen kerran tässä elämässä”, Sibelius sanoi käydessään Kaivopuistossa entistä asuntoaan katsomassa.