”Heidi oli juuri syntynyt ja Ruth tuli luokseni pyytämään, jos voisin lähteä auttamaan vähäksi aikaa taloudenpidossa. Olin juuri päässyt kansanopistosta ja toimin kauppa-apulaisena enkä oikein arvannut lähteä, mutta lupasin sitten kuitenkin tulla tilapäiseksi avuksi. Tämä tapahtui vuonna 1911 ja ennen kuin pois Ainolasta lähdin ehti tulla jo vuosi 1968. Siinä oli minun tilapäinen apuni.
Kansanopistossa olin saanut erityisen innostuksen laulamiseen ja nuorena tytönheilakkana minä laulaa kailottelin pitkin päivää töissäni. Professori [Kari kutsui Sibeliusta professoriksi vuoden 1916 nimityksestä lähtien] tuli kerran luokseni ja pyysi, että jospa en sittenkään laulaisi. No se päivä meni, mutta kohta en taaskaan muistanut, vaan lauleskelin pitkin huoneita. Niinpä kuului erään kerran toisesta huoneesta tiukka kepinkoputus seinään… ja silloin minä ymmärsin, että se on taas sitä. Ja sitten minä muistin. Laulelin ulkosalla ja saunassa ja milloin missäkin.”
Lue myös Ainolan asukkaat: Aino Kari
Helmi Vainikainen, keittäjä
”Ensin kahvi oli siinä yhdeksän aikoihin, sitten oli kahdentoista aikoina aamiainen ja sitten oli kahvi siinä kahden-kolmen välillä ja sitten oli päivällinen, oikeen reilu päivällinen siinä viiden-kuuden aikoihin. Ja professori useinkin valvoi yöt ja meni aamulla nukkumaan silloin kun me noustiin. Kun lapset piti omaa sävellystään ja loi (…) Niin hän ei saanut työrauhaa päivällä niin hän työskenteli yöllä ja sanoi, että ajatuksilla on paljo suurempi lento yöaikana. (…) No silloin kun hän joskus sanoi, että hän nyt valvoo, että laittaa jotain esille sinne. Ja kyllä hän ruokasäiliöstä haki itseki ja sitten hän keitti, hänel oli sellainen, kahvimasiina sanottiin, se oli jostakin ulkomailta tuotu ja hän keitti sillä hyvin vahvaa kahvia.”
Lue myös Ainolan asukkaat: Helmi Vainikainen