Oscar Parviaisen Bönen till Gud flyygelin takana vei säveltäjän muistot varmaankin Kirsti-tyttären kuolemaan 1900 vain runsaan vuoden ikäisenä. Taulua kutsuttiin Ainolassa joko nimellä ”Lapsen kuolema”, tai ”Pienen lapsen kuolema”. Sibelius nimesi sen ”Valse Tristeksi” Gunnar Hauchin haastatellessa häntä Kööpenhaminassa 1924.

Taulun idea syntyi Pariisissa tammikuussa 1906, kun Sibelius soitti Parviaiselle monipäiväisen juhlinnan päätteeksi teemoja ”Suuri juhla” (Stor Fest), ”Surumarssi” (Sorgmarsch) ja ”Rukous Jumalalle” (Bönen till Gud). Parviainen kirjoitti Sibeliukselle ottavansa taulujensa aiheikseen ”punaisenpunaisen ja mustanmustan Surumarssin” ja ”ihanan Rukouksen Jumalalle”. Hän toteutti aiheet muutama vuosi myöhemmin ja lahjoitti ne Sibeliukselle. Surumarssin nimeksi tuli lopulta Hautajaissaatto, ja se löytyy ruokasalin seinältä.

Parviaista innoittaneet Sibeliuksen teemat ovat mitä todennäköisimmin luonnosasteelle jääneestä Marjatta-oratoriosta, jota Sibelius yritti säveltää Jalmari Finnen tekstiin. Finnen tekstissä mainitaan juhla, surumarssi ja rukous. Finnen suunnitelmassa Marjatta rukoilee Jumalaa Jeesus-lapsen pelastamiseksi, mutta Bönen till Gud -taulussa rukouksen kohteena näyttäisi olevan pieni tyttö. Ehkä perheen vaiheet tuntenut Parviainen todella kuvasi taulussaan Kirsti-tytärtä, jonka kuolinvuoteen ääressä Aino Sibelius on rukoillut Mattilan talossa Keravalla helmikuussa 1900.

Sibelius vastaanotti taulun 1910-luvun alussa ja sijoitti sen tärkeälle paikalle pianonsa taakse. Vuoden 1927 alussa Parviainen kysyi Sibeliukselta, käyttikö tämä koskaan sitä Bönen till Gud -teemaa, jonka hän kuuli aikoinaan Pariisissa. Sibelius vastasi, että se on hänen kolmannen sinfoniansa finaalissa ja piirsi kirjeeseen myös nuottiesimerkin. Kyseessä on finaalin puolessavälissä esiin puhkeava loppuhymni.

Taulu otettiin alas 1990-luvun alussa, jolloin taustasta paljastui Oscar Parviaisen punaisella liidulla kirjoittama noin 20 x 80 cm kokoinen teksti: Bönen till Gud. Teksti paistaa myös kohoumina taulusta peilikuvana, jos teosta katsoo oikeassa kulmassa.

Uunin oikealla puolella ylhäällä näkyy Werner v. Hausenin (1870-1951) öljyvärityö ”Kukkakimppu”. Sen alla on Eero Järnefeltin (1863-1937) upea guassityö sisarestaan Ainosta. Teos on ilmeisesti vuodelta 1908, luultavasti Margareta-tyttären syntymän 10. syyskuuta 1908 jälkeen.

Oviaukon yläpuolella on Lennart Segerstrålen (1892-1975) ”Joutsenia sumussa” vuodelta 1914. Tarinan mukaan Segerstråle lähetti taulunsa Sibeliukselle lahjaksi postipakettina.

Oviaukon oikealla puolella seppeleen alla on signeeraamaton pieni öljyvärityö, joka esittää palmikkopäistä tyttöä rannalla. Se on Eero Järnefeltin nuoruudenteos sisarestaan Ainosta, joka istuu ilmeisesti Kallaveden rannalla 1880-luvun puolivälin jälkeen. Teos joutui Wentzel Hagelstamin haltuun, jolta Sibelius sen osti marraskuun alussa 1911 Pariisissa. Hinta oli 40 Saksan markkaa (165 nykyeuroa).

Tämän alla on toinen mielenkiintoinen öljyvärimaisema. Axel Gallén (1865-1931, noin vuodesta 1906 Akseli Gallen-Kallela) maalasi sen sikarilaatikon kanteen vuonna 1894, eli hurjan Symposion-kauden jälkeisenä kesänä Sääksmäellä tai Ruovedellä. Teos edustaa samaa tyylikautta kuin Gallénin Saduksi kutsuttu Sibeliuksen muotokuva ja fantasiamaisema kirjastossa.

Edellisten alapuolella on pari 50-vuotislahjaa, Gerda Qvistin (1883-1957) pronssireliefi Jean Sibeliuksesta ja lattialla Eric O.W. Ehrströmin (1881-1934) raudoitettu tammiarkku. Siihen on talletettu vuoden 1915 kansalaisadressi, joka sisältää vajaa 15 000 nimeä.

Salin nurkassa on jykevä John Munsterhjelmin (1879-1925) pronssipatsas Sibeliuksesta vuonna 1909. Kuvanveistäjä muovaili säveltäjän aluksi saveen Berliinissä huhti-toukokuussa. Patsaasta tehtiin ainakin neljä pronssivalosta. Tämä valos tuli syyskuussa samana vuotena Suomeen laivarahtina (”83 kg pronssitavaraa Berliinistä”), toinen valos on Ateneumissa ja loput kaksi jäivät Breitkopf & Härtelin kustantamon omistukseen. Ainolan kappaleen erottaa muista helposti. Sibelius koristeli sen vuosia myöhemmin löytämällään hevosenkengällä.

Sohvan takana näkyy kuvanveistäjä Emil Halosen (1875-1950) muovailema kyyristynyt naisfiguuri vuodelta 1909, jonka Sibelius sai taiteilijalta 50-vuotislahjaksi. Ikkunan oikealla puolella on Albert Edelfeltin (1854-1905) profiilikuva Sibeliuksesta syksyllä 1904.

Edelfelt käytti samaa aihetta suuressa freskossaan yliopiston juhlasalissa. Fresko kuvaa Auran akatemian avajaisten vihkiäiskulkuetta Turun tuomiokirkkoon 1640, ja Sibelius erottuu saattoväen joukossa. Edelfelt maalasi saattoväkeen myös muita ystäviään sekä yliopiston väkeä professoreista vahtimestariin.
Kevätlukukauden 1905 alussa teos valmistui ja se oli mallipiirroksineen yleisön nähtävänä. Varsinainen fresko tuhoutui helmikuun 1944 pommituksissa, mutta sen restauroinnin tulos on nähtävissä yliopiston juhlasalissa.

Edelfeltin Sibelius-kuvan alapuolella näkyy Sibeliuksen veljenpojan Christian Sibeliuksen (1910-1951) tussimaisema vuodelta 1943 ja sen edessä olevan tumman nuottihyllykön päällä on Sibeliuksen tyttären, taiteilija Heidi Blomstedtin (1911-1982) muovailemaa keramiikkaa. Näistä oikealle ylös on sijoitettu kaksi 80-vuotis- onnitteluseppelettä vuodelta 1945, Ruotsin ja Suomen muusikkojen liitoilta, joiden alla on kaksi 50-vuotislahjaa: Wilho Sjöströmin (1873-1944) öljyvärityö Lohjan kirkosta vuodelta 1905 ja Väinö Hämäläisen (1876-1940) maisema Roomasta samalta vuodelta.

Ikkunan oikealla puolella näkyy kaksi öljyvärityötä, molemmat 50-vuotislahjoja, Pekka Halosen (1865-1933) ”Talvimaisema” ja Victor Westerholmin (1860-1919) ”Pyökkimetsä”. Näistä oikealle olevan antiikkikaapin ja tampuurin oven pielen välissä on kolme öljyvärimaalausta, joista ylempänä olevat on tehnyt Aino Sibeliuksen eno, Mihail Konstantinovitsh Clodt v. Jürgensburg (1833-1902). ”Sisäkuva” lienee vuodelta 1888, mutta ”Laatokan rantamaiseman” tekoaika ei ole tiedossa. Clodtin teosten alapuolella on yksi harvoja Ainolaan ostettuja tauluja. Tämän ”Rantamaiseman” on tehnyt Aino Sibeliuksen veli, Kasper Järnefelt (1859-1941). Sibeliukset ostivat sen taiteilijan yksityisnäyttelystä Helsingistä toukokuussa 1932, ja hinta oli 500 silloista markkaa (145 euroa).