Oviaukon pielessä oleva reliefi on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894-1966) 70-vuotislahja Sibeliukselle. Suurin osa seinää on rekiryijyn peitossa. Siihen kudottu luku 1841 viittaa Sibeliuksen äidin syntymävuoteen, mutta säveltäjän lapsuudenystävän Walter von Konowin kirjeen perusteella ryijy olisi valmistunut 1904.
Seinä tampuurin ovesta oikeaan on katettu tauluilla. Vasemmalla ylhäällä on Tyko Sallisen (1879-1955) öljyvärimaisema vuodelta 1914, lahja Gösta Stenmanilta 1920. Sen alla näkyy Aino Sibeliuksen äidin, Elisabeth Järnefeltin muotokuva. Kyseessä on Laura Järnefeltin (1904-1985) kopio isänsä Eeron tekemästä originaalista, joka löytyy Suvirannasta. Näistä oikealle on kolme teosta, ylimpänä Uuno Alangon (Uno Alanco, 1878-1964) maisema, 50-vuotislahja Sibeliukselle. Sen alla on Wilho Sjöströmin (1873-1944) ”Pilvinen päivä”. Näiden alla on taulu, joka sai Sibeliuksen aina hyvälle tuulelle, Kasper Järnefeltin (1859-1941) lämpimän punertava ”Pihasauna”.
Seuraavat kaksi taulua ovat Sibeliuksen lähipiiriläisten tekemiä. Ylempi niistä on Sibeliuksen veljenpojan Christian Sibeliuksen (1910-1951) ”Espanjalainen nainen” ja alemman, Pekka Halosen (1865-1933) ”Vanhan kaivon”, Sibelius osti tarinan mukaan sadalla markalla helpottaakseen ystävänsä rahapulaa. Teoksen ostovuosi on välillä 1904-1915, ja naapuriavun suuruus oli ostovuodesta riippuen 235-350 euroa.
Edellä mainittujen oikealla puolella on Eero Järnefeltin pastellityö ”Sarvikalliolla” vuodelta 1919. Sarvikallio sijaitsee Syvärantaa, nykyistä Lotta-museota vastapäätä, Tuusulanjärven toisella puolella. Taiteilijaperheillä oli tapana vaeltaa sinne päiväretkille.
Muntra Musikanter-kuoron onnittelulyyran vieressä,
eteisaukon kamanassa on Oscar Parviaisen (1880-1938) toinen Ainolassa oleva teos, ”Hautajaissaatto”. Se oli Sibeliuksen mielitaulu.
Parviainen innostui maalaamaan ”Hautajaissaaton” kuultuaan Sibeliuksen soittavan säveltämänsä surumarssi-teeman Pariisissa tammikuussa 1906. Samassa tilaisuudessa Sibelius soitti myös Bönen till Gud -teeman, joka inspiroi Parviaiselta samaa nimeä kantavan taulun ja päätyi Ainolan flyygelin taakse.
Hautajaissaaton teema on hyvin todennäköisesti liittynyt luonnosasteelle jääneen Marjatta-oratorion toiseen osaan, johon libretisti Jalmari Finne oli kirjoittanut surumarssi-jakson. Tekstissä Jeesus-lasta kannettiin ”iltamyöhällä kevätsatehen salassa” haudattavaksi synkkään metsään, ”alle kuusen kukkalatvan”.
Parviainen teki aiheesta monia versioita. Sibelius vastaanotti tämän luonnoksen lokakuussa 1908. Parviainen oli viettänyt heidän tapaamisensa jälkeen mm. talven Madridissa. Siellä aihe oli saanut keskiaikaisia piirteitä ja taulusta paistoi myös Velázquesin vaikutus. Sibeliuksen kiitoskirje Parviaiselle kertoo ihailusta ja hämmennyksestä:
”Kuinka nyt voisin kiittää suurenmoisesta lahjastasi? Tunnistan pariisilaisideasi vaikka ne ovatkin kehittyneet huomattavasti. Enhän voi maallikkona kertoa muusta kuin siitä vaikutuksesta jonka teoksesi ovat minuun tehneet ja se on ollut erityinen ja syvä.”
Sibelius sivuutti Parviaisen ”punaisenpunaisen ja mustanmustan” ja kutsui teosta ”D-duuri-tauluksi”. Säveltäjä rinnasti D-duurin keltaiseen väriin. Parviainen on käyttänyt keltaista soihtujen valohämynä, joka heijastuu hevosista ja ruumisarkusta. Parikymmentä vuotta aikaisemmin Sibelius oli maininnut ystävälleen Adolf Paulille, että hänet tulisi haudata keltaiseen ruumisarkkuun.
Ei ole tiedossa, mihin Sibeliuksen Parviaiselle soittama Surumarssi-teema päätyi. Yksi mahdollisuus on In memoriam, jonka Sibelius sävelsi runsas vuosi taulun lahjoituksen jälkeen. Vielä syksyllä 1909 Sibelius kutsui tekeillä olevaa teosta Marche Funebreksi, Surumarssiksi.
Kirjastoon johtavan oven vasemmassa pielessä on pieni afrikkalainen kielisoitin, lahja Sibeliuksen ystävältä Erik O. W. Ehrströmiltä (1881-1934) vuodelta 1925 ja oven kamanassa ylhäällä Eero Järnefeltin (1863-1937) nuoruudenmaisema 1880-luvun lopulta. Oven oikealla puolella näkyy yksi Ainolan kolmesta Axel Gallénin (1865-1931) vuoden 1894 teoksesta, hiilipiirros koskenkuulijasta. Tämän yläpuolella seinän täyttää valtava onnitteluseppele Suomen kansalta 85-vuotiaalle Sibeliukselle. Seinällä seppeleen oikealla puolella näkyy puuta kuvaava hiilipiirros. Sen on tehnyt säveltäjän veljenpoika Christian Sibelius (1910-1951) talvisodan alla 1939.
Seinäkellon alla olevalla hyllyköllä on valokuva Ainon Elisabeth-äidistä sekä lukuisia veistoksia ja muita taideteoksia, joista mainittakoon mm. Ville Vallgrenin (1855-1940) ja Emil Wikströmin (1864-1942) 50-vuotislahjat Sibeliukselle.
Hyllykön oikealla puolella näkyvän valokuvan (ilmeisesti Sibeliuksen käsi ja palava sikari) yläpuolella on Sibeliuksen tyttärenpojan Juhana Blomstedtin (s. 1937) pieni maisema-akvarelli ja sen yläpuolella Eero Järnefeltin (1863-1937) punaista tuolia ikkunan vieressä kuvaava 50-vuotislahja. Kyseinen tuoli on edelleen Suvirannassa, mutta sen väri on nykyisin harmaa.