Viimeiset opiskeluvuodet 1887-89 Helsingin musiikkiopistossa Martin Wegeliuksen oppilaana näyttävät innostaneen Sibeliusta laulujen säveltämiseen. Robert Keanen mukaan Sibelius alkoi luonnostella lauluja, ilmeisesti opettajansa ehdotuksesta, loppuvuodesta 1887 tulevaa Det sjungande Finland -julkaisua varten. Niinpä ensimmäinen laulu Serenad Johan Ludvig Runebergin runoon valmistui ja julkaistiin kyseisessä teoksessa jo tammikuussa 1888. Serenadin asema Sibeliuksen laulutuotannossa on useassakin mielessä tärkeä: se on Sibeliuksen ensimmäinen tunnettu laulu ja ensimmäinen julkaistu teos, mutta lisäksi se perustuu Suomen kansallisrunoilijan J. L. Runebergin tekstiin. Tämän runoilijan merkitys tuli Sibeliuksen laulutuotannossa merkittävämmäksi kuin kenenkään toisen.

Vuosien 1888-89 kuluessa valmistui vielä kolme muuta laulua. Kesällä 1888 Loviisassa syntyi pieni laulelma En visa (tekstin kirjoittajan kohdalle Sibelius on merkinnyt nimen Baeckman, mutta tästä henkilöstä ja tekstistä ei ole muuta tietoa). Orgier, joka perustuu pietistisen ja herännäisen papin ja runoilijan Lars Stenbäckin tekstiin, syntyi talvella 1888-1889. Nimensä mukaisesti Orgiat kuvaa bakkanaalista juhlintaa mutta päättyy synnintuntoon. Laulumelodian rytmiikka tuo mieleen Don Giovannin arian Finch’han dal vino. Viktor Rydbergin Skogsrået-balladin Sibelius sävelitti ensimmäisen kerran alkuvuodesta 1889. Myöhemmin säveltäjä teki saman runon innoittamana orkesteriballadin (1894), tähän perustuvan melodraaman (1895) sekä pianosovituksen (1895) balladin viimeisestä taitteesta. Orkesteriballadin ja yksinlaulun ainoa yhteinen tekijä on Rydbergin teksti: Skogsrået-laulu noudattaa saksalaisen liedin perinnettä, eikä siinä ole musiikillisia yhtymäkohtia myöhempiin teoksiin.

Lähtiessään opiskelemaan Berliiniin 1889 Sibelius sai läksiäislahjaksi Wegeliukselta kokoelman Runebergin runoja, ja hän alkoikin pian luonnostella Runebergin tekstejä yksinlauluiksi. Likhet on varhaiskauden opusnumerottomista lauluista myöhäisin: se syntyi Wienissä syksyllä 1890. Samoihin aikoihin Sibelius alkoi säveltää ensimmäisiä niistä Runeberg-lauluista, jotka vuonna 1892 julkaistiin laulukokoelmassa 7 sånger af Runeberg i musik satta af Jean Sibelius (vuodesta 1905 lähtien op. 13). Kokoelma esittelee useimmat laulutyypit, joita Sibeliuksen tuotannossa esiintyy. Under strandens granar (nro 1) edustaa suurisuuntaisia lauluja, joissa lyyriset jaksot vuorottelevat dramaattisen resitatiivin kanssa. Piano-osuudessa kuullaan orkestraalisesti soivia tremoloita; eräs Sibeliukselle lauluille ominaisista pianistisista tehokeinoista. Lyyrisessä ja aistikkaassa Kyssens hopp -laulussa (nro 2) kuulemme impressionistissävyistä sävelmaalailua, kun taas Hjärtats morgon- (nro 3) ja Drömmen-lauluissa (nro 5) kuullaan kansanomaisia sävyjä – jälkimmäinen jopa alkaa kalevalaisella laulumelodialla. Sibeliuksen laulutuotannossa ei kuitenkaan ole muita yhtä ilmeisiä viitteitä 1890-luvun karelianismiin.

Nuoruuden ja rakkauden ylistyksen Våren flyktar hastigt (op. 13 nro 4, 1892) Sibelius sävelittää laulun ja pianon raikkaaksi dialogiksi. Till Frigga (nro 6) kasvaa vähäeleisestä ja pienipiirteisestä alusta suureksi intohimon ja eksotismin kuvaelmaksi. Piano-osuuden monipuolinen ja värikäs tekstuuri herättää tässä laulussa huomiota. Jägargossen (nro 7) jatkaa saksalaista metsästäjälaulutraditiota Schubertin ja Wolfin hengessä. Samoihin aikoihin syntyneet laulut Se’n har jag ej frågat mera (Runeberg), Sov in ja Fågellek (molemmat Karl August Tavaststjerna) Sibelius liitti myöhemmin opukseen 17.