Älköön kukaan luulko, että säveltäminen käy helpommaksi vanhemmalle säveltäjälle, joka tarkoittaa totta taiteellaan. Vaatimukset omaan itseen nähden ovat lisääntyneet vuosien mukana. Karttunut varmuus saattaa entistä enemmän hylkäämään ratkaisuja, jotka ovat tarjolla liian helposti, jotka noudattavat vähimmän vastuksen lakeja. Eteen tulee yhä uusia ratkaisua vaativia tehtäviä. Eniten on minua ilahduttanut se, että olen voinut hyljätä liian helpot. Kenties eniten olen uurastanut sellaisten teosten kimpussa, jotka eivät ole koskaan tulleet valmiiksi.
(Karl Ekman 1935)

Kun on elänyt niin kauan kuin minä ja nähnyt suunnan toisensa jälkeen syntyvän, kukoistavan ja kuolevan, tulee taipuvaiseksi jyrkkyyttä välttelevään kannanottoon. Pitää parempana etsiä hyvää kaikkialta, mistä sitä voi löytää.
(Karl Ekman 1935)

Olen us. aamuna valvonut 3:een saakka ja käynyt puistossani katsomassa auringon nousua. Täytyy olla yli 70 v. voidakseen kyetä luonnossa kaiken näkemään ja haistamaan ja kuulemaan.
(Jussi Jalakselle 13.6.43)

Kaikki ne vaikeudet, mitkä meidän on pitkän elämän aikana yhdessä omaistemme kanssa voitettava, synnyttävät rakkauden kotiin. Me olemme nyt eläneet täällä Ainolassa neljäkymmentä [38] vuotta.
(Santeri Levakselle 1943. Teoksessa Levas 1945)

Olen elänyt hyvin ajattelemattomasti. Se ei ole ollut oikein. Yksinäinen mies voi järjestää elämänsä niin kuten itse haluaa, mutta perheellinen ei saisi tehdä sellaista, mitä minä olen tehnyt koko elämäni. Emme olisi ensinkään selvinneet vaikeuksistamme, ellei minulla olisi ollut vaimoa, joka aina hoiti kaiken ja teki tavattomasti työtä pitääkseen meidät vedenpinnalla.
(Santeri Levas 1960b)

Olen antanut itseni liian kokonaisena. Nuorempana olen sanonut liikaa asioita, jotka myöhemmin on käännetty minua vastaan.
(Jussi Jalakselle 28.7. 1943)

On kummallista, että minusta on tullut jotain, sillä elämässäni olen niin paljon tehnyt päinvastoin kuin pitäisi tehdä.
(Jussi Jalakselle 13.6.1943)

On ihanaa, että saa arvostusta jo elinaikanaan. Niin monet taiteilijat eivät koskaan saa tietää, että heidän taiteensa on voittanut. Kiitän täysin brittejä ja Queen’s Hallin apostoleja siitä, että minulle osoitetut kunnianosoitukset tavoittivat minut jo elinaikanani.
(E. Michael Salzer 1947)

Luin lehdestä, että korkean ikäni vuoksi en voi noudattaa kutsua Edinburghin musiikkijuhlille. Ensimmäisen kerran on minusta sanottu näin, mikä kyllä onkin miellyttävämpää kuin esim. sanoa, että olen sairas, jolloin kaikki ajattelisivat minua säälien. Koulussa olin aina nuorin ja totuin aina olemaan nuori. Vielä nytkin, kohta 83-vuotiaana minusta tuntuu oudolta lukea ”korkeasta iästäni”.
(Jussi Jalakselle 26.8.1948)

En yhtään halua puhua siitä, että tulen vanhaksi. Minusta se on kamalaa. Tuntuu ihan kiusalliselta olla kahdeksankymmenen ikäinen. Yleisö pitää sellaisista taiteilijoista, jotka eivät selviä kunnialla tästä elämästä. Oikean taiteilijan tulee joutua deekikselle tai nääntyä nälkään. Vähintään hänen on kuoltava keuhkotautiin nuorella iällä.
(Santeri Levas 1960b)

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaikki muuttuvat pelkiksi ihmisiksi. Vain puhtaasti inhimillinen tuntuu jotakin merkitsevän. Yhteiskuntaluokatkin häviävät, ne ovat kaikki tulleet minua ikään kuin yhtä lähelle. Varsinkin suomalainen maalaisisäntä on yhä enemmän lähestynyt sydäntäni, mitä kauemmin elän.
(Santeri Levas 1960b)

Kun ihminen jättää jäähyväiset elämälle, niin hän huomaa, miten kovin paljon on laiminlyönyt.
(Santeri Levas 1960b)

Minä en ole koskaan yksin. Minulla on fantasiani.
(Jussi Jalakselle. Päiväämätön.)