Sibelius ja sikarit: löytöjä ullakolta
Sibelius kertoi aloittaneensa sikarinpolton jo nuorena lyseolaisena. Savukkeiden polttoa Sibeliuksen ei tiedetä harrastaneen, mutta piippua hän kirjeidensä mukaan poltti esimerkiksi 1890-luvun puolivälissä ja 1940-luvulla, jolloin sodasta johtuva tupakkapula pakotti hänet joinakin viikkoina sikarilakkoon. Säveltäjä sai kuitenkin erikoisluvan poiketa säännöstelysäädöksistä, ja hänelle tuotettiin lopulta Suomen tupakkatehtailta sikareita. Myös Mannerheim muisti Sibeliusta H. Upmann Selection Superior no. 50 -sikareilla vuonna 1941.
Varhaisimmassa säilyneessä kirjeessään morsiamelleen Ainolle tuleva säveltäjä mainitsi: ”Kirjoitan tätä päivällispöydässä, poltan sikaria ja juon soodavettä”. Kun Juhani Aho oli käynyt tapaamassa Kullervoa säveltävää Sibeliusta Ullanlinnan kylpylässä, niin hän kertoi tämän asuvan huoneessa, joka on täynnä tupakansavua. Aho jatkoi tarinaansa: ”Parhaina työpäivinään ei hän muista syödä eikä juoda, vaan on väkevä sikari kylläksi ylläpitämään hänen elinvoimiaan.” Sikari on Sibeliuksella kädessä myös Gallénin Symposion-taulussa ja lukemattomissa valokuvissa.
Vuosina 1908-1915 Sibelius pidättäytyi alkoholin lisäksi sikareista kurkusta leikatun kasvaimen pelottamana. Tämän jälkeen hänelle maistuivat jälleen nimikkosikari ”Sibelius”, parhaat havannalaismerkit, jamaikalaiset laadut ja muut suosikit.
Sibelius sai 10%:n alennuksen ”omista” sikareistaan Helsingissä. Hänet tunnettiin myös muualla. Yhdysvalloista pystyi lähettämään sikareja Ainolaan osoitteella ”Jean Sibelius Europe”.
Sibeliuksen väitettiin pystyneen määrittämään sikarinpolttajan luonteenkin tämän mielimerkin perusteella. Poltellessaan Winston Churchillin lempimerkkiä säveltäjä sanoi: ”Tällaista merkkiä polttaa henkilö, jolle kaikki on sallittua”.
Vuonna 1948 kapellimestari Leopold Stokowski lähetti hänelle 41 laatusikaria ja pyysi säveltäjää valitsemaan parhaan. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa järjestettiin ”Cigars for Sibelius” -keräys. Säveltäjä sai seuraavina vuosina niin valtavat määrät huippulaadun sikareita, että hän ilmoitti 1952 toivovansa lähetysten katkaisemista.
Sibeliuksen kuoleman jälkeen Ainolaan jäi valtava sikarivarasto. Paljon jaettiin sukulaisille ja ystäville, mutta jotain jäi jäljellekin. Olli Alho on artikkelissaan Sibelius ja sikarit: löytöjä ullakolta luetteloinut nykypäivän Ainolan sikarivarastoista esimerkiksi Kuuban Comision Nacional de Propaganda y Defensa del Tabaco Habanon lähettämiä havannalaissikareita, Havannan filharmonikkojen sikarirasian, Royal Jamaican Sibelius Special -sikareita sekä sellaisia kuubalaismerkkejä kuten Partagas, Hoyo de Monterrey, Cabanás ja Medalist. Sibeliukselle kertyi myös esimerkiksi New Orleansissa valmistettuja El Trelles -sikareita, Puerto Ricosta El Pracoja, kaliforniasta Santa Fe -sikareita, Flodiasta Mayfair-sikareita ja niin edelleen.
Sibeliuksenkin tavannut säveltäjä Joonas Kokkonen ihmetteli myöhemmin, miksi Ainola ei enää tuoksu sikareilta kuten Sibeliuksen eläessä. Paloturvallisuussyyt estävät kuitenkin sikarien tupruttelun kotimuseossa.
