IV sinfoniaa sävelsin Hotelli Fenniassa. Kajanus kävi tervehtimässä ja kysyi, miksi rasitin itseäni niin paljon. Mutta olen tyytyväinen, että sen tein, sillä en voi vieläkään löytää siitä yhtään nuottia, jonka voisin poistaa enkä lyödä myös mitään lisättävää, mikä antaa voimaa ja tyydytystä. IV sinfonia edustaa hyvin oleellista ja suurta osaa minua; ”Kyllä minä olen iloinen, että olen tuon kirjoittanut”.
(Jussi Jalakselle 1942)

Olin kaksi kuukautta [kirjeiden päiväysten perusteella vajaan kuukauden!] Berliinissä ja kuten tavallista olin kurkkuani myöten täynnä ’modernia tendenssiä’. Tästä syntyi yksinäisyyden tunne (…) Hämmästyksekseni mantereella esitetään teoksiani varsin paljon, vaikka niissä ei olekaan ’modernisuutta’.
(JS: Rosa Newmarch 1.1.1911)

Kun IV sinfonia esitettiin ensi kerran (olen aina itse johtanut ensiesityksinä sävellykseni) sanottiin siitä, että se on ’turistmusik’, Hufvuds.bl. kirjoitti siitä muutamalla rivillä ja ainoastaan Erik (Eero Järnefelt) tuli kiittämään minua. Vasta tulevaisuudessa tulevat ymmärtämään, mitä se sävellys sisältää.
(Jussi Snellman 1943)

Tulen suureksi surukseni yhä enemmän misantroopiksi [ihmisvihaajaksi]. Vieressäni ovat kaikki lapset, joiden jokellus ja pilanteko pilaavat kaiken. (…) Jätä kaikki ja matkusta pois! Niin, matkusta!”
(PK 17.8.1911)

Mieleni sairas, ei vähiten välien rikkoutumisen takia kaikkien ystävieni kanssa. Minkä tähden. Virhe kyllä minussa itsessäni.
(PK 31.12.1913)

Tämä että Aino ei voi luottaa minuun – joka lopen väsyneenä ansaitsemaan ja ansaitsemaan en voi yksityiskohtaisesti selvittää kaikkea (näitä tuhansia laskuja, lainoja, yms. yhteensä 100 000) tekee elämän hänelle mahdottomaksi.
(PK 18.4.1914)

En ole wielä koskaan (…) johtanut orkesteria, joka olisi kokoonpantu siihen määrään etewistä woimista, kuin Mr Stoeckelin Bostonista ja New Yorkin Metropolitan Operasta tilaama satamiehinen orkesteri. Amerika on osoittanut maailmalle, mitä rahalla woidaan aikaansaada musiikinkin alalla ja käytettäwinäni olewat woimat oliwat tosiaankin ensiluokkaisia. Warsinkin puupuhaltimien herättämä tenho oli ainutlaatuinen. Aallottarissa esim. aikaansain sellaisen nousun, että se itseänikin hämmästytti mitä suurimmassa määrin. Ohjelmassa, jonka Mr Stoeckel itse oli kokoonpannut, oli paitsi Aallottaria Pohjolan tytär, Tuonelan joutsen, Finlandia, Kuningas Kristian -swiitti ja Valse triste. Konsertissa, jossa kaikki oli suuremmoista, oli mieliala harwinaisen lämmin. Johtajalawa oli koristettu Amerikan lipulla ja Suomen siniwalkoisella, jonka keskellä oli uljas ja wäkiwaltaa pelkäämätön leijonamme.
(JS Helsingin Sanomille 11.7.1914)

Syysaurinko paistaa. Luonto jäähyväisväreissä. Sydämeni laulaa surumielisesti – varjot pitenevät. V. sinfoniani Adagio? Että minulla, köyhällä miekkosella, voikin olla näin rikkaita hetkiä!!
(PK 2.10. 1914)

Täytin 49 vuotta. Lähetin Pelle Westerlundille op 40 nro 3 ja op 35 nro 5. Syntymäpäiväni tavallinen: ei sähkeitä, ei yhtään kirjettä, ei kukkaakaan, ei tervehdyksiä (Ruthin puhelinsoittoa lukuun ottamatta) ts. olen todellinen poeta in patria [runoilija isänmaassa].
(PK 8.12.1914)