Sibelius oli ahkera matkailija. Hän vieraili Pohjoismaissa ja useissa muissa Euroopan valtioissa lukemattomia kertoja. Yhdysvaltoihin säveltäjä ehti kerran, esimerkiksi Berliiniin yli 30 kertaa. Matkat jakautuivat opintomatkoihin, lomamatkoihin ja työmatkoihin. Usein matkalla oli nämä kaikki funktiot.

Työmatkoilla oli kolme päätarkoitusta: hän teki musiikkiaan tunnetuksi johtamalla sitä eri orkesterien edessä. Hän tutustui uuteen musiikkiin ja sai vaikutteita aikalaissäveltäjiltään konserteissa. Lisäksi hän takoi toista sinfoniaa Rapallossa, kolmatta Pariisissa ja Tapiolaa Roomassa

Vaikka Sibelius liikkui ahkerasti kotimaassa, niin häntä on pidettävä ennen kaikkea eurooppalaisena. Hän matkusti ulkomaille neljäkymmentäyksi kertaa yhtä monena vuotena. Hän oli siis koko aktiivisen sävellystyönsä aikana ulkomailla keskimäärin kerran joka vuosi, ei hassumpi saavutus, huomioon ottaen sen aikaiset likkumisvälineet – ja Sibeliuksen rahavarat!

Junissa ja laivoissa Sibelius oli kuin kotonaan. Raitiovaunua hän käytti satunnaisesti ja jopa ”maanalaistakin” Pariisissa, mutta linja-autoja hän karttoi, puhumattakaan nyt lentokoneesta. Sellaiseen hän ei astunut kertaakaan pitkän elämänsä aikana. 1930-luvun varallisuus toi vielä uuden huvin. Matka Ainolasta Helsinkiin taittui mukavasti taksilla.

Omien sanojensa mukaan Sibelius työskenteli tuloksekkaasti joko maaseudun rauhassa, tai sitten suurkaupungin hotellihuoneessa. Siksi useat teokset valmistuivat myös ulkomailla. Mutta oli hänellä vielä yksi syy lähteä matkoille: Inspiraatio. Muutama matkapäätös syntyi aivan selvästi hetken huumassa, vain tuntien varoitusajalla. Ilman Ainon käytännöllisyyttä ja rutiinia Sibelius olisi reissannut ilman kapsekkia.