Eduskunta vahvisti lain tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin 1. elokuuta 1927. Siten Suomi pystyi myös liittymään Bernin sopimukseen seuraavana vuotena, mikä tarkoitti sitä, että Sibelius alkoi saada tekijänoikeuskorvauksia teostensa esittämisistä entistä tehokkaammin. Tuona vuotena 1928 Suomeen perustettiin myös Teosto, joka pystyi valvomaan korvausten tulouttamista säveltäjille.

Sibelius oli saanut jo aikaisemmin saksalaiselta GEMA-järjestöltä teostotuloja Saksasta ja Ranskasta. 1920-luvun lopulla alkoi kehitys, joka teki hänestä varsin rikkaan miehen. Esimerkiksi teostotulojen suuruudesta jo 1930-luvun alussa sopii hyvin Ainolan kallis kattoremontti 1932. Pelkästään kyseisen vuoden tekijänoikeuksien suorituksilla Sibelius olisi voinut kustantaa sen kolme kertaa.

Tekijänoikeudet jatkuvat vielä 70 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeenkin. Sibeliuksen osalta ne päättyvät vuonna 2027.