23-vuotias Sibelius sai Berliinissä huikeita musiikillisia elämyksiä. Jo ensimmäisenä iltana hän kuuli Kroll-oopperassa Mozartin Don Giovannin. Opintovuoden aikana hän ehti kuulla myös esimerkiksi Wagnerin Tannhäuserin ja Nürnbergin mestarilaulajat, Hans von Bülowin legendaarisia Historische Klavierabend -pianokonsertteja, saman taiteilijan johtamia Beethoven-konsertteja Berliinin filharmonikkojen kanssa sekä nuoren Richard Straussin Don Juan -sävellyksen. Joseph Joachimin kvartetin esitykset esimerkiksi Beethovenin kvartetosta F-duuri opus 59 ja Schubertin C-duuri-kvartetosta tekivät Sibeliukseen valtavan vaikutuksen.

Sibelius pääsi Albert Beckerin oppilaaksi, ja joutui tekemään opettajansa vaatimia harjoituksia ankaraan tyyliin. Becker oli arvostettu ammattimies, suositun b-molli-messun tekijä ja Kuninkaallisen taideakatemian hallituksen jäsen. Loputtomat fuugaharjoitukset ja kontrapunktinen aherrus olivat epäilemättä hyödyksi, mutta inspiraation ne tappoivat. Sibeliuksen sävellyssuoni tyrehtyi kuukausiksi.

Sibelius suhtautui ajan henkeen rautakansleri Otto von Bismarckin Berliinissä penseästi, se oli hänestä liian pessimistinen ja konservatiivinen. Hän seurusteli lähinnä muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden, kuten tanskalaisen Fini Henriquesin ja norjalaisen kirjailijan Gabriel Finnen sekä Adolf Paulin kanssa. Sibelius soitti ystävineen kamarimusiikkia ja osti halpoja partituureja paikallisista antikvariaateista. Iltaisin hän eli selvästi yli varojensa, ostaen oopperalippuja parhaille paikoille ja nautiskellen hyvien ravintoloiden antimia. Iloinen opiskelijaelämä johti sairasteluun, rempseän kirjeenvaihdon mukaan jopa sukupuolitautiin. Marraskuussa 1889 Sibelius joutui myös sairaalahoitoon.

Parannuttuaan hän tapasi Ferruccio Busonin. Tämä kutsui Sibeliuksen ja Paulin Leipzigiin kuuntelemaan yhteisen ystävän Christian Sindingin pianokvinteton kantaesitystä, jossa Busoni soitti pianoa. Sindingin teos herätti Sibeliuksen sävellyshalut, ja hän viimeisteli kevätkaudella 1890 Berliinin-vuoden ainoan merkittävän teoksensa, pianokvinteton g-molli.

Sävellystyön keskellä hän kuuli Robert Kajanuksen johtavan Berliinin filharmonikkoja säveltäjäkapellimestarina. Ohjelmassa oli Kajanuksen oma Aino-sävellys. Sibelius ei ihastunut teoksesta, mutta hänkin oli kiinnostunut Kalevalan ja musiikin yhdistämisestä ja yhtä hienosta esiintymistilaisuudesta. ”Seuraavalla kerralla se olen minä”, Sibelius lupasi itselleen poistuessaan konsertista. Tämä toteutui 12 vuotta myöhemmin, jolloin hän johti Berliinin filharmonikkojen konsertissa samassa paikassa oman Satunsa.

Becker oli pianokvintettoon tyytyväinen ja kirjoitti ylistävän todistuksen, jossa tähdennettiin samalla lisäopintojen tärkeyttä. Pianokvintetto oli riittävä näyttö senaatille, joka myönsi Sibeliukselle 2000 markan apurahan (noin 8000 euroa nykyrahassa) myös seuraavaksi lukuvuodeksi.

Sibelius ei kuitenkaan halunnut palata Berliiniin. Hän suunnitteli lähtöä Wieniin Suomessa viettämänsä kesän jälkeen. Lähtö kuitenkin viivästyi, sillä romanssi Aino Järnefeltin kanssa syttyi uudelleen ja johti salakihloihin syyskuussa. Sibelius sävelsi syksyllä valmiiksi myös B-duurikvarteton, joka on hänen parhaita nuoruudentöitään. Sibelius antoi tasapainoiselle teokselle jopa opusnumeron, ainoana opintovuosien kvartetoista.