Suurien surujen perästä olen tullut siihen tulokseen, että musiikki yksinänsä, se on absoluuttinen musiikki, ei voi tyydyttää. Se herättää kyllä tunteita ja mielentiloja mutta aina jääpi jotain ei tyydytettyä sieluumme, sitä aina kysyy ”minkätähden tämä”. Musiikki on kuin vaimo, sen täytyy tulla miehestä raskaaksi. Tämä mies on Poësis. Sävelet pääsevät oikeaan voimaansa vasta silloin kun niitä ohjaa runollinen tarkoitus. Toisin sanoen kun sana ja sävel yhdistyy.
(JS: J. H. Erkko 8.7.1893)
Omituinen yhdenkaltaisuus vallitsee meidän aikamme ja Bachia edeltäneen vuosisadan välillä. Silloin olivat kirkkosävellajit hajoamistilassa. Ne eivät saattaneet pitää pintaansa sen takia että olivat konstruoituja ja vailla lujaa pohjaa. Ne saivat antaa sijaa tonaalisuudelle, jolla oli oma perustansa ikivanhassa kansanlaulussa. Nyt näkyy selvästi, että meidän moderni tonaalisuutemme horjuu.
Mutta – ei tule mennä repimään alas vanhaa ellei ole panna sen tilalle jotakin uutta. Tämä ei onnistu sillä tapaa, että rakennetaan säveljärjestelmä se on löydettävä elävänä kansansävelestä.
Menen niin pitkälle tässä väitteessä, että kaikki nk. mielenkiintoiset käänteet, modulaatiot ym. ovat vain ohimenevästi arvokkaita, ellei niiden siemen ole kansanmusiikissa.
(JS:n koeluento 25.11.1896)
Musiikki on minulle kaunis mosaiikki, jonka Jumala on pannut kokoon, hän ottaa kaikki kappaleet käteensä, heittää ne maailmaan ja meidän on niistä pantava tuo kuva kokoon.
(Jalmari Finnen siteeraus JF: Anna Sarlin 28.6.1905)
Jos voisin ilmaista sanoilla saman kuin musiikilla, käyttäisin tietysti kielellistä ilmaisua. Musiikki on itsenäistä ja paljon rikkaampaa. Musiikki alkaa siinä, missä kielen mahdollisuudet loppuvat. Siksi kirjoitan musiikkia.
(Berlingske Tidenden haastattelu 10.6.1919)
Minun musiikkini on vain musiikkia, eikä mitään muuta. Jokaisen taiteen täytyy puhua omaa kieltään. Jos joku kirjoittaa, että musiikki tai minun musiikkini herättää tunnelmia maisemista, niin hyvä on: antaa hänen sanoa niin. Mutta tulkoon nyt selväksi, että musiikin todelliseen sisimpään ei pääse analyysin kautta, ja että analysoija kirjoittaa omissa nimissään, ei säveltäjän nimissä.
(…) Minun sinfonioitani ei ole tehty siinä tarkoituksessa, että tekisin sinfonian. Musiikkini säveltämiseen ei ole mitään valmista ja olemassa olevaa mekanismia. Jokainen sinfonia on aivan omalaatuinen ongelmansa. Aiemmin tekemä sävellystyöni ei auta ratkaisussa lainkaan. Minun täytyy luoda uusi metodi luodakseni uutta musiikkia. Ei ole kyse vain säveltämisestä, työkalut täytyy luoda ensin… Totta kai täytyy olla vahva tekninen taito, mutta tekniikan täytyy olla kauan sitten saavutettua ja sen pitää soveltua alitajunnan palvelukseen.
(Lucien Price 1935)
Älä koskaan kirjoita tarpeetonta nuottia. Jokainen nuotti täytyy elää.
(Radiohaastattelussa Kalevi Kilvelle 1948)
Sinfonian rungon pitää olla niin luja, että se joka tapauksessa, ympäristöstä ja olosuhteista riippumatta pakottaa mukaansa: ”eetillinen pakko”
(Jussi Jalakselle 1.10.1939)
Sinfoniassa täytyy aina olla sisäinen pakko ja välttämättömyys.
(Jussi Jalakselle 8.1.1943)
Joka ei itse kuule, ei voi oppia instrumentoimaan. Vain kuulemisen kapeaa tietä pääsee paratiisiin. (Jussi Jalakselle 9.4.1943)
Säveltäjän on luotettava vain itseensä eikä pidä välittää ystävien neuvoista ja toivomuksista. Pitää vain laskettaa.
(Jussi Jalakselle 17.7.1943)
Ammatin oppimiseksi on kirjoitettava fuugia, mutta niitä ei saa tuoda konserttisaliin yleisön kiusaksi. Ne voivat kiinnostaa tekijää ja hänen ystäviään, mutta ne tekevät kons. salin epäpopulääriksi.
(Jussi Jalakselle 17.7.1943)
Tempot Vasta nyt aletaan maailmalla tulla oikeihin tempoihin minun sävellyksissäni. Olen huomannut, että se kestää n 30. vuotta. Vasta 30 vuoden kuluttua on esim. IV sinfonia alettu ymmärtää kaikkialla ja osata esittää se niin että se ymmärretään.
(Jussi Jalakselle 18.6.1940)
Tempovaihdokset minulla yleensä hyvin vähäisiä, on tehtävä vain sen verran, mikä itsestään tulee. Vaikka kirjoittaisi eteen un pochettino tai pochissimo, tahtoo aina tulla liioittelua esityksissä.
(Jussi Jalakselle 24.8.1940)
Sonaattimuoto vaatii, että sen kanssa askarrellaan jo nuoresta lähtien. Vanhemmiten se ei enää tahdo luontevasti onnistua ilman tätä ”edellytystä” (Esim. Kilpisen selloson. ja Furtwänglerin viulusonaatti).
(Jussi Jalakselle 27.7.1942)
Partituureihini on jäänyt painovirheitä, sillä aina on jostain syystä ollut kiire saada korrehtuurit määräpäiviksi kustantajalle. Stämmoihin on yleensä kaikki korjattu.
(Jussi Jalakselle 27.7.1942)
Olen yleensä joutunut kärsimään siitä, että olen itsepäisesti säveltänyt sinfonioja aikana, jolloin milteipä kaikki säveltäjät ovat etsineet itselleen uusia ilmennysmuotoja. Itsepäisyyteni on ollut tilkkuna silmässä monella arvostelijalla ja johtajalla, ja yleinen mielipide on alkanut muuttua oikeastaan vasta viimeisimpinä vuosina. Kenties on nimi ollut vahingoksi sinfonioilleni, mutta kun ne kerran vastaavat sitä, mitä ajattelen sisältyvän sinfonian käsitteeseen, en ole voinut kiinnittää niihin nimikkeitä, jotka olisivat antaneet väärän käsityksen siitä, mitä olen tarkoittanut. Vallitsevaa sinfonian käsitettä on laajennettava.
Ei ole minun asiani esittää käsitteellisiä selvityksiä sinfonian olemuksesta. Olen teoksissani ilmaissut käsitykseni. Tahtoisin kuitenkin korostaa erästä mielestäni olennaista kohtaa: suorastaan sinfonista on se pakottava, mikä on läpikäyvänä kokonaisuudessa. Tämä vastakohtana maalailevalle.
(Karl Ekman 1935)
Nykyaika on päässyt paljon irti sinfonian kaavasta – kaavamaisuudesta. Tämä alkoi siitä että konserttisalit tyhjenivät, koska sillä kaavanmuodolla ei ole tekemistä ihmisen kanssa. Uskon, että nykyaika menee eteenpäin.
(Jussi Jalakselle 17.7.1943)