Säveltäjä hakeutui Helsingissä näinä vuosina euterpelaisten istuntoihin. Euterpe oli suomenruotsalainen kirjallinen aikakauslehti, jonka toimittajia johti eräänlaisena isähahmona Sibeliuksen vanha tuttu Werner Söderhjelm. Symposion-iltojen tapaan myös euterpelaisten illat venyivät usein seuraavaan aamuun, puolisoiden harmiksi ja huoleksi. Sibelius lähetti esimerkiksi Königistä ja Kämpistä Ainolle kirjelappuja, joissa hän sanoi tulevansa kotiin ”vähitellen”. Erään lapun taakse Aino kirjoitti miehensä kuoleman jälkeen: ”Ikäviä kirjeitä 1903-1904. Ei säästettäviä.”

Sibeliukset saivat neljännen tyttärensä tammikuussa 1903. Katarina toi heille nyt lohtua, vaikka ei voinutkaan poistaa Kirstin kuoleman tuottamaa tuskaa. Aino oli synnytyksen jälkeen pitkään voipunut. Puolison illanvietot huolestuttivat häntä tavallistakin enemmän.

Sibelius osoitti myös ahkeruutta. Hän johti musiikkiaan Tampereella ja Helsingissä sekä keväällä Tallinnassa. Perhe vietti kevättä Lohjalla, ja säveltäjä keskittyi viulukonserton säveltämiseen. Läheisimmille ystäville oli kuitenkin jo selvää, että Sibeliuksen työkyky voisi säilyä vain kauempana Helsingin kiusauksista. Hänen ravintolalaskunsa esimerkiksi syksyltä 1903 ovat suuria, jopa parisataa nykyeuroa illassa. Työkyky kuitenkin säilyi: hän sävelsi viulukonserttonsa lisäksi mestarillisia lauluja, kuten I natten, På verandan vid havet ja Höstkväll.

Suurimman suosion Sibelius sai kuitenkin Valse tristellä, surullisella valssilla, jonka hän sävelsi lankonsa Arvid Järnefeltin Kuolema-näytelmään. Lähipiiri pelkäsi Jannen kuitenkin tanssivan suoranaista kuolemanvalssia elintapojensa vuoksi. ”Janne, sinun täytyy ryhtyä absolutistiksi. Sinun täytyy”, Christian-veli kirjoitti hänelle 19. marraskuuta. Päivää aikaisemmin Janne oli itsekin ryhtynyt toimeen päästäkseen pois Helsingin kiusauksista: hän osti Tuusulanjärven liepeiltä tontin tulevaa asuntoa varten.

Valse triste valmistui juuri ennen Kuoleman ensi-iltaa. Sibeliuksen omaperäisen ystävän Sigurd Wettenhovi-Aspan mukaan idea valssiin syntyi Kämpin yläkerrassa ostereiden, soodaveden ja kiniinin voimalla. Flunssasta kärsinyt Sibelius pidättäytyi alkoholista, mutta otti aikansa flunssalääkettä eli kiniiniä sitäkin reilummin. Sibelius joutui muutamia kuukausia myöhemmin myymään Valse tristen rahapulassaan kustantajalle hyvin edullisesti, aavistamatta sävellyksen hittipotentiaalia. Vain joitakin vuosia myöhemmin teos oli jo maailmankuulu, ja ravintolayhtyeetkin soittivat sitä kirjavina sovituksina.

Vuoden 1904 alussa Sibelius ehti viimeistellä viulukonserttonsa, organisoimaan Ainolan valmistelutöitä ja juhlimaan railakkaasti. Konserton kantaesitys oli 8. helmikuuta, mutta solisti Viktor Nováček ei pystynyt vakuuttamaan yleisöä teoksen arvosta. Sibelius veti konserton takaisin ja uusi sitä tiiviimmäksi ja hitusen helpommaksi. Uuden version esitys kuultiin keväällä 1905 Berliinissä.

Sibeliuksen elämä jatkui kiireisenä. Ainolan rakennustyöt olivat alkaneet helmikuussa, kirvesmiesten palkat nielivät rahaa, eivätkä illat ravintola Catanissa ja Kämpissä olleet halpoja. Uupunut Aino pyyteli Christian Sibeliusta hätiin Berliinistä. Christian kirjoitti Jannelle ja Ainolle suorasukaisia ohjeita. Ryyppäämisen olisi loputtava keinolla millä hyvänsä. Lääkäriveli kirjoittaisi Jannelle alkoholin korvaavia, vaarattomampia lääkepulvereita.

Putki saatiin katkeamaan, ja Sibelius keskittyi jälleen kapellimestarin töihin. Hän keräsi rahaa Ainolan rakennukseen konsertoimalla mm. Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. ”Olen ollut absolutisti kaksi viikkoa konserttini jälkeen”, hän ilmoitti Christianille kirjeessään 24. huhtikuuta. Kesäkuun alussa keikkailu jatkui Kadriorgin kylpylässä Tallinnassa ja kesällä Latviassa.

Kesällä perhe asui jo Tuusulassa valvomassa rakennustöitä, ja 24. syyskuuta 1904 muutettiin Ainolaan.

Sibeliuksista tuli näin osa Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä, johon kuuluivat myös mm. Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Juhani Aho perheineen

Tutustu Tuusulaan, video

Laajakaistayhteyden kautta

SFL-037_xdsl.rm
SFL-037_xdsl.asf

Modeemi-yhteyden kautta

SFL-037_56k.rm
SFL-037_56k.asf

Isdn-yhteyden kautta

SFL-037_isdn.rm
SFL-037_isdn.asf

Taiteilijoiden yhteishengestä huolimatta muutto ei helpottanut Sibeliuksen ongelmia. Ennen yläkerran rakentamista 1911 Ainola oli pieni koti suurelle perheelle. Vaikka lapset opetettiin olemaan hiljaa isän säveltäessä, työrauhaa oli käytännössä lähinnä öisin.