Sibelius tapasi kesällä 1891 jälleen kihlattunsa Vaasan lähellä Tottisalmessa Järnefeltien kesäpaikalla. Häistä ei kuitenkaan voinut olla puhetta, koska sulhanen oli varaton ja ilman ammattia. Sibelius vetäytyi Loviisaan työskentelemään Kullervon parissa Evelina-tädin hoiviin ja keräsi taskurahoja opettamalla yksityisesti musiikkia.

Jean Sibeliuksen lehti-ilmoitus tuntien antamisesta

24. marraskuuta Sibelius esiintyi ensimmäisen kerran kapellimestarina. Hän johti alkusoiton ja Balettikohtauksen populaarikonsertissa Helsingissä. ”Johtaminen oli ihanaa. En ollut lainkaan hermostunut. Tunsin itseni vain päätä pidemmäksi”, Sibelius kirjoitti Paulille. ”Kun sävellykset eivät vain olisi sellaista paskaa”, hän lisäsi.

Marras-joulukuun vaihteessa Sibelius poikkesi Porvoossa kuullakseen 57-vuotiasta runonlaulajaa Larin Paraskea, joka majaili pastori Adolf Neoviuksen kotona. Larin Paraske eli Paraskovia Mikitiina (1833-1903) oli aikansa sensaatio, inkeriläinen runonlaulaja, jolta kirjoitettiin muistiin noin 32 000 säettä. Sibelius ei myöhemmin tunnustanut Parasken vaikutusta Kullervoon.

Loppuvuodesta Sibeliuksen maine kasvoi, kun Adolf Paul kuvaili esikoisromaanissaan En bok om en människa romaanin toisen päähenkilön ”Sillénin” taipumusta vauhdikkaaseen elämään, nerokkaaseen sävellystyöhön ja itseriittoisuuteen. Näitä ominaisuuksia Sibelius osoitti myös muutettuaan tammikuun lopulla Helsinkiin, asuntoon Ullanlinnan kylpylässä Kaivopuistossa.

Sibelius tutustui lähemmin Robert Kajanukseen ja ”viftaili” eli juhli railakkaasti uusien ystäviensä kanssa. Kevään mittaan Sibelius osoittautui kuitenkin myös ahkeraksi työntekijäksi: Kullervon sävellystyö vei lopulta sekä päivät että yöt.

Jättimäinen, viisiosainen teos orkesterille, mieskuorolle sekä sopraano- ja baritonisolistille valmistui huhtikuussa noin vuoden sävellystyön jälkeen. Kullervon harjoituksissa kuoro innostui ja pitkälti saksalaismuusikoilla paikattu orkesteri jopa huvittui säveltäjän innokkaista johtajanelkeistä ja uudenlaisesta partituurista. Sibelius osoittautui kyvykkääksi organisaattoriksi järjestellessään sävellyskonserttinsa salivuokra-, ilmoitus-, ohjelmalehti- ja muut käytännön asiat.

Konserttiin saapui ”Päivälehden piiriä” ja muita fennomaaneja, jotka halusivat kuulla suomen kieltä sisältävän, Kalevala-aiheisen teoksen. Yli tunnin sävelvyörytyksen jälkeen he osoittivat suosiota, vaikka kaikki eivät olisi teosta ymmärtäneetkään. Robert Kajanus oli jo ennalta varannut Sibeliukselle seppeleen, jossa olivat sanat ”Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi”. Kajanuksen arvovallan avulla aplodit voimistuivat, ja kantaesitys pääteltiin lopulta menestykseksi.

Kriitikot olivat erimielisiä: Päivälehden Oskar Merikanto piti teosta toistaiseksi vaikuttavimpana suomalaisena sävellyksenä, mutta ruotsinkieliset kriitikot esittivät myös varauksia. Aino Sibeliuksen mukaan Kullervon menestys taivutti vanhemmat antamaan Ainolle ja Jannelle vihkiluvan. Asiaa auttoi myös se, että Sibeliukselle oli luvattu työtä opettajana sekä musiikkiopistossa että Kajanuksen orkesterikoulussa.

Aino Sibelius 1895.

Häät pidettiin Järnefeltien kesänviettopaikassa Tottisalmellan 10. kesäkuuta 1892. Häiden jälkeen nuoripari vietti kuherruskuukautta Lieksan seudulla Monolan talossa. Kuhertelun ohessa Sibelius sävelsi Satua ja muokkasi lauluja Under strandens granar, Kyssens hopp ja Till Frigga Runebergin sanoihin.

Häämatkaan oli varaa, koska Sibelius oli saanut yliopistolta matka-apurahan tutustuakseen kanteleensoittoon ja runolauluun Karjalassa. Niinpä Sibelius jatkoi Monolan kuherteluajan jälkeen syvälle Karjalaan ja Aino siirtyi sukulaistensa hoiviin Kuopioon.

Sibelius kuuli matkallaan esimerkiksi Mikko Tolvasta, Stepnaii Kokkosta, Mikhail Wornasta sekä Pedri Shemeikkaa, joka teki häneen suurimman vaikutuksen. Sibelius arveli apuraharaportissaan, että Shemeikan laulama melodia oli vanhin ja aidoin suomalaisen kansanrunon melodia, johon hän matkallaan tutustui. Shemeikan runomelodia koostuu kuudesta 5/4-tahdin vuorolaulusta, ja Sibelius käytti sitä myöhemmin sellaisenaan Karelia-näyttämömusiikkinsa ensimmäisessä kuvaelmassa.

Elokuun puolivälissä Sibelius palasi Kuopioon, ja sai muistelujensa mukaan tunnelmia teokseen Öinen ratsastus ja auringonnousu, jonka hän sävelsi vasta vuonna 1908.