Jean Sibelius asui Ainolassa syksystä 1904 alkaen kuolemaansa asti. Hän koki säveltämisen helpoimmaksi suurkaupungeissa tai maaseudun hiljaisuudessa. ”Täällä Ainolassa tämä hiljaisuus puhuu”, hän kertoi 1940-luvulla ainoassa radiohaastattelussaan.
Muutto Ainolaan merkitsi Sibeliukselle pääsyä pois Helsingin kiusauksista. Ainola ei kuitenkaan ollut ongelmaton työpaikka, sillä työrauhaa oli lähinnä öisin sekä kesäisin, kun muu perhe matkusti Lohjalle. Tilanne parani tosin osittain 1911, kun yläkerta saatiin asumiskuntoon ja isälle rauhallinen työhuone.
Perhe teki parhaansa, ja lapset kasvatettiin olemaan hiljaa aina kun isän arveltiin säveltävän. Lähes alusta loppuun Ainolassa syntyivät esimerkiksi sinfoniat nro 5-7. Sibelius sävelsi kuitenkin kolmatta sinfoniaa myös esimerkiksi Pariisissa ja Berliinissä, neljättä sinfoniaa hotelli Fenniassa Helsingissä, Voces intimae -jousikvartettoa Lontoossa ja Tapiolaa Roomassa.
Sibelius naureskeli vanhoilla päivillään amerikkalaisille vierailleen, jotka odottivat näkevänsä linnan, mutta saapuivatkin ”vaatimattomaan kotiin”. Säveltäjä itsekin harmitteli joskus haastattelijoille pienestä työhuoneesta avautuvan järvimaiseman vaatimattomuutta. ”Pienessä huoneessa kasvaa suuria ajatuksia, suurissa huoneissa ajatukset voivat pienentyä”, hän lohduttautui.
Säveltäjä koki Ainolassa elämänsä parhaita hetkiä: mestariteokset valmistuivat, perhe kasvoi ja kotona saatiin juhlia myös tytärten häitä. Viimeisinä vuosikymmeninä huikea maailmanmaine toi parhaat muusikot ja muut arvovieraat Ainolaan, josta säveltäjä itse ei enää halunnut poistua.
Ainola oli kuitenkin ollut Sibeliukselle myös kuin vankila ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin hän olisi toivonut voivansa johtaa musiikkiaan maailmalla. Suruja riitti myöhemminkin: käsien vapina pakotti hänet luopumaan julkisista esiintymisistä, eikä hän saanut koskaan Ainolassa säveltämäänsä kahdeksatta sinfoniaa mieleiseensä kuntoon. Säveltäjän mielestä surut kuitenkin kuuluivat elämään ja rikastuttivat sitä.
”Surut tekevät kodin kodiksi. Kaikki ne vaikeudet, mitkä meidän on pitkän elämän aikana yhdessä omaistemme kanssa voitettava, synnyttävät rakkauden kotiin”, Sibelius sanoi.
Jean Sibelius kuoli rakkaassa Ainolassaan sairaskohtaukseen 91-vuotiaana 20. syyskuuta 1957.