Jean Sibeliuksen aikalaisia aakkosjärjestyksessä
Achté Emmy o. s. Strömmer 1850-1924
Mezzosopraano, mm. JS:n Kullervon ja Neito tornissa -oopperan kantaesitysten tähtisolisti. Suomalaisen oopperan primadonna jo 1870-luvulla, Göteborgin oopperassa 1878. Oma Kotimainen ooppera -yritys 1892 Helsingissä, omia oopperaohjauksia. Miehensä Lorenz Nikolai Achtén lukkari- ja urkurikoulun opettaja ja johtaja 1900-1922, myös muita pedagogisia tehtäviä. Kuuluisimpia oppilaita omat tyttäret Aino Ackté ja Irma Tervani.
Ackté Aino (alunperin Achté) 1876-1944
Sopraano, Suomen menestyksekkäimpiä laulajattaria. Opiskeli äitinsä Emmy Achtén johdolla ja jatkoi opintoja Pariisin konservatoriossa. Pariisin Suuren oopperan tähti 1897-1904. 1904-1906 New Yorkin Metropolitan-oopperassa vaihtelevalla menestyksellä. Vierailuja useimmissa merkittävissä oopperataloissa. Ura huipentui sensaatiomaisiin Salome-esityksiin Lontoon Covent Gardenissa 1910-luvun alussa. Lopetti ulkomaiset esiintymiset jo 1913 äänen rasittumisen vuoksi. Viimeinen esiintyminen kotimaassa 1920. Perustamassa Kotimaista oopperaa 1911. Suomalaisen Oopperan johtaja 1938-1939. Savonlinnan oopperajuhlien perustaja, näytöksiä 1912-1916. Esiintyi JS:n promootiokantaatissa 1894. JS omisti Acktélle Luonnottaren ja mm. Höstkvällin.
Aho (Brofeldt) Juhani 1861-1921
Kirjailija. JS:n ystävä ja naapuri. Kuului Elisabeth Järnefeltin ”salonkiin” ja rakastui Elisabethiin, kosiskeli myös Aino Järnefeltiä tuloksetta. Puoliso taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt. Päivälehden perustajajäseniä ja Helsingin Sanomien vakituisia avustajia. Tunnetuimpia teoksia mm. Rautatie, Papin tytär, Hellmanin herra, Yksin, Lastuja, Panu ja Juha. Yhteistyöprojekti Veljeni vierailla mailla JS:n kanssa. JS ei lupauksistaan huolimatta säveltänyt Ahon Juha-romaania oopperaksi Aino Acktén libreton pohjalta.
Yhdysvaltalainen altto. Legendaarinen laulajatar omasi laajan ohjelmiston Händelistä Sibeliukseen ja negrospirituaaleista Schubertiin. JS omisti Solitude-laulunsa Andersonille.
Filosofian tohtori, musiikintutkija, JS:n ystävä. Åbo Akademin musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professori 1926, rehtori 1929-1936. Turun Sibelius-museon perustaja. Keskeneräinen elämäkerta JS:sta. Julkaisuja mm. Den unge Pacius, Johanna von Schoulz, Jean Sibelius Amerikassa.
Hovioikeudenneuvos, JS:n lapsuuden ystävä Loviisassa.
Aspelin-Haapkylä Eliel 1847-1917
Helsingin yliopiston estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1892-1908, teatteri- ja kirjallisuusarvostelija, SKS:n esimies 1893-1903, Kansallisteatterin hallintoneuvoston puheenjohtaja 1905-1915, valtioneuvoksen arvo 1908. Suomalaisen teatterin historian kirjoittaja. Vanhasuomalainen kulttuurivaikuttaja ja JS:n tuttava.
Brittiläinen säveltäjä ja kapellimestari, JS:n ystävä. Uuden musiikin esitaistelija kutsui JS:n ensimmäiselle vierailulle Britanniaan ja johti usein hänen teoksiaan. Bantockin sävellyksiä ovat mm. kuoroteos Omar Khayyám, kaksi kuorosinfoniaa ja Hebridean Symphony.
Brittiläinen säveltäjä. Sai voimakkaita vaikutteita JS:lta. Pianisti Harriet Cohenin rakastettu, JS:n tuttava. Teoksia mm. Tintagel ja seitsemän sinfoniaa.
Saksalainen säveltäjä. JS:n opettaja 1889-1890 Berliinissä. Berliinin kuninkaallisen tuomiokirkon kuoron johtaja. Saksan keisari Vilhelm II:n musiikillinen luottomies. Ihaili Bachia ja sävelsi mm. kirkkomusiikkia.
Säveltäjä. Opiskeli mm. Erik Furuhjelmin ja Ilmari Hannikaisen johdolla Helsingin konservatoriossa ja jatkoi opintojaan 1930-luvun lopulla Berliinissä, sitten Wienissä, Vatikaanin musiikkiakatemiassa ja mm. Sveitsissä aina 1950-luvulle. Helsingin katolisen kirkon kuoron johtaja 1943-1950, Akademiska Sångföreningenin johtaja 1950-1969, Sällskapet MM:n johtaja 1951-1978, Sibelius-Akatemian sävellyksen professori 1963-1976. Kriitikkona vuodesta 1938 aina 1980-luvulle mm. Hufvudstadsbladetissa. Akateemikko. Modernismin uranuurtaja. Aloitti dodekafonisen kautensa 1952 ja siirtyi 1970-luvulla vapaampaan, koloristiseen ja improvisatoriseen tyyliin. Suomen musiikkihistorian monipuolisimpia ja taitavimpia säveltäjiä. Hyvin laaja tuotanto: teoksia mm. Rubayat, Aton, Colori ed improvisazioni, Lapponia ja Det sjungande trädet -ooppera.
Aikakautensa suurimpia viulisteja. Kajanuksen orkesterin toinen konserttimestari 1892-1895. Harjoitteli Helsingissä Paganinin Kapriisit ja teki ne ohjelmistonaan kansainvälisen läpimurtonsa. Ystävyys JS:n kanssa katkesi, kun JS ei lupauksistaan huolimatta antanut viulukonserttonsa ensimmäisen – eikä edes toisen version ensiesitystä Burmesterille.
Aikakautensa suurimpia pianisteja, uutta musiikkia puolustanut kapellimestari, säveltäjä. Opetti Helsingin musiikkiopistossa 1888-1890. JS:n ystävä.
Runoilija, suomen kielen lehtori Helsingin yliopistossa 1886-1888 ja 1890-1912. Kruunajaiskantaatin, Vapautetun kuningattaren ja Isänmaalle-laulun tekstittäjä; sai Sibeliukselta luonnoksen Veneen luominen -oopperaan, mutta ei tehnyt sen pohjalta librettoa.
JS:n mesenaatti ja ystävä. Rutiköyhä paroni hankki JS:lle taloudellista tukea omilta varakkailta ystäviltään. Carpelan oli huomattava musiikintuntija, jonka neuvoja mm. JS ja Robert Kajanus usein noudattivat. JS kirjoitti monet yksityiskohtaisimmista sävellystyötä käsittelevistä kirjeistään juuri Carpelanille.
Pianisti, JS:n ystävä. Cohenin ystäväpiiriin kuuluivat monet ajan johtavat musiikkipersoonat, kuten hänen rakastettunsa Arnold Bax, kapellimestari Henry Wood, kirjailija ja kriitikko George Bernard Shaw sekä säveltäjä Béla Bartók, joka omisti pianokappaleita Cohenille.
Csillag Hermann 1852-1922 jälk
Sibeliuksen viulunsoitonopettaja, joka erotettiin musiikkiopistosta sopimattoman käytöksen vuoksi. Kirjoitti Sibeliukselle vielä 1922 ja pyysi tätä järjestämään itselleen viran Helsingissä.
Delius Frederick 1862-1934
Saksalaissyntyinen brittisäveltäjä. Tyyliltään romanttisen runollinen säveltäjä tapasi JS:n mm. 1912 Birminghamissa ja kutsui tämän teoksia ”liian monimutkaisiksi ja laskelmoiduiksi”. Teoksia mm. Grigg Fair -rapsodia, In a Summer Garden, kuoroteos Appalachia ja A Mass of Life Nietzschen sanoihin.
New York Timesin kriitikko, JS:n ystävä. Vilkasta kirjeenvaihtoa JS:n kanssa 1927-1955. Downes kirjoitti jo Boston Postiin 1907-1922 Sibeliuksen musiikista ja tapasi JS:n Norfolkissa 1914. Siirryttyään 1920-luvulla New York Timesiin jatkoi JS:n innokkaana apostolina ja sai modernistien vihat niskoilleen arvostelemalla kitkerästi Stravinskya, Mahleria ja Schönbergiä oppilaineen. Downesille JS oli jumal- ja isähahmo. Downesin oivaltaviin kritiikkeihin sisältyi myös intellektuelleja ärsyttänyttä henkilöpalvontaa.
Sopraano, JS:n luottolaulajatar, jolle säveltäjä omisti useat lauluistaan. Menetti äänensä 1920-luvulla ja keskittyi opetustehtäviin.
Pianisti, kapellimestari, pedagogi. Helsingin musiikkiopiston pianonsoiton opettaja vuodesta 1895 ja johtajana 1907-1912, Turun Soitannollisen Seuran orkesterin johtajana 1912-1920. Esiintyi Euroopassa mm. puolisonsa, laulajatar Ida Ekmanin kanssa.
Ekman Karl (nuorempi) 1895-1962
Ida ja Karl Ekmanin poika teki Sibelius-elämäkerran 1935 kymmenen pitkän haastattelun perusteella. JS harmistui elämäkerrasta, jonka lukuisia virheitä hän ei sanojensa mukaan ehtinyt korjata, vaikka saikin nähtäväkseen oikovedokset. Ekman laajensi elämäkertaansa huomattavasti vuoden 1956 uuteen laitokseen, korjaili virheitä ja muutti eräitä kohtia ilmeisesti JS:n arvostelun johdosta.
Säveltäjä, pianisti. Sibelius-Akatemian lehtori 1957-1981. Sävelsi mm. seitsemän sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa sekä baletti- ja elokuvamusiikkia. Englund nousi toisen maailmansodan jälkeen yhdeksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä.
Arvostettu runoilija, jonka Työkansan marssin ja Aamusumussa-runon Sibelius sävelsi. Sibelius juoni Erkon kanssa Veneen luominen -oopperan librettoa, mutta yhteistyö ei johtanut tuloksiin, joten Sibelius kääntyi Paavo Cajanderin puoleen. Myös Cajander jättäytyi tehtävästä, ja ooppera jäi säveltämättä.
Danzigissa syntynyt suomalaisen musiikkielämän suuri pioneeri. Helsingin yliopiston musiikinopettaja 1871-1896, Nikolainkirkon urkuri 1870-1913, Suomalaisen Oopperan kapellimestari 1873-1879. Sävelsi mm. kirkkomusiikkia ja mieskuorolauluja. Kriitikko.
Faltin Richard (nuorempi) 1867-1952
JS:n soittokaveri 1880-luvun lopulla. Kirurgi, lääketieteen tohtori. Tehtäviä sotakirurgina ja SPR:n ambulanssinjohtajana mm. 1905 Mantshuriassa ja 1914-1917 ensimmäisessä maailmansodassa. Propedeuttisen kirurgisen klinikan johtajaksi 1917. Nimitys SPR:n pj:ksi 1919. Useita lääketieteellisiä julkaisuja mm. sotakirurgian alalta.
Taidemaalari, JS:n ystävä. Teki muotokuvia JS:sta.
Suomen kansallisteatterin ohjaaja ja johtaja. Näytelmäkirjailija. Lehdistön päivien kuvaelmien toinen käsikirjoittaja 1899, Armas Järnefeltin Kuolema-näytelmän ohjaaja (mukana Sibeliuksen musiikki) 1903, Partiolaisten marssin tekstittäjä, Marjatta-oratorion tekstin tekijä. Teoksia mm. Pitkäjärveläiset-näytelmä ja hupaisa romaanisarja Kiljusten herrasväestä.
Suomen musiikkihistorian merkittävimpiä kriitikoita. Kirjoitti mm. Nya Presseniin. Etelä-Amerikassa 1908-1921. Flodin suhtautui varauksellisesti Sibeliuksen Kalevala-aiheisiin sävellyksiin kenties kielipoliittisista syistä ja teilasi etenkin Lemminkäissarjan ja viulukonserton. Kaikesta huolimatta Sibelius arvosti Flodinia kriitikkona.
Baritoni, laulupedagogi, esitteli JS:n Pauline Luccalle ja tämän salongille 1891 Wienissä. Yksinlaulun professori Wienin konservatoriossa 1894-1925.
Kapellimestari, säveltäjä. Fougstedt johti perustamaansa Radiokuoroa 1940-1960, ja Radio-orkesteria, sittemmin Radion sinfoniaorkesteria 1944-1960. Opetti Helsingin konservatoriossa (Sibelius-Akatemiassa) musiikin teoriaa vuodesta 1932 ja kuoronjohtoa vuodesta 1936. Teoksia mm. kaksi sinfoniaa, Passacaglia orkesterille, Trittico sinfonico ja erittäin suosittu Romanssi elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi.
JS:n opettaja Wienissä 1890-1891. Säveltäjä, Wienin konservatorion opettaja. Merkittävän pedagogin oppilaita olivat myös mm. Gustav Mahler ja Hugo Wolf.
Säveltäjä, musiikkikirjoittaja. JS:n oppilas orkesterikoulussa 1893 alkaen. Jatkoi opintoja Helsingin musiikkiopistossa ja mm. Wienissä Robert Fuchsin johdolla. Helsingin musiikkiopiston, myöhemmin konservatorion sävellyksen ja musiikinteorian opettaja 1907-1935, myös muita opetustehtäviä. Furuhjelm aloitti perinteisesti, mutta sävelsi yllättävän moderneja teoksia 1920-luvulla. Sai valmiiksi ensimmäisen elämäkerran JS:sta 1916. Kirjoitti musiikista moniin suomenruotsalaisiin lehtiin.
Gallen-Kallela Akseli (noin vuoteen 1906 Axel Gallén) 1865-1931
Taidemaalari, JS:n ystävä. Opiskeli mm. Pariisissa Académia Julienissä ja Atelier Cormonissa 1884-1889. Taiteilijaseuran pj. 1911-1913, valtionhoitaja Mannerheimin adjutantti 1919. 1880-luvulla realistisia kansankuvauksia kuten Akka ja kissa. 1890-luvulla Kalevala-aiheisia mestariteoksia, mm. Aino, Sammon taonta, Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous. Myös symbolistisiksi katsottuja, pahennusta herättäneitä teoksia, kuten Symposion (1894), joka kuvaa JS:n ja ystävien filosofointia pullojen ääressä sekä Ad astra. 1900 Suomen paviljongin kattofreskot Pariisin maailmannäyttelyssä. 1901-1903 Juseliuksen hautakappelin freskot Porissa. Uusi luomiskausi Afrikassa 1909-1910. Yhdysvalloissa ja Meksikossa 1923-1926. Työskenteli viimeisinä vuosinaan mm. Kansallismuseon freskojen ja Suur-Kalevalan kuvituksen parissa. Gallen-Kallelan ateljeekodit Espoon Tarvaspäässä ja Ruoveden Kalelassa ovat nykyisin museoita ja näyttelytiloja.
Unkarilaissyntyinen säveltäjä, jonka suurin menestys oli Saban kuningatar -ooppera 1875. Sibeliuksen opettaja Wienissä 1890-91. Ei mainitse Sibeliusta muistelmissaan.
Manchester Guardianin ja Daily Telegraphin kriitikko, sävelsi itsekin mm. kolme oopperaa. Grayn Sibelius-kirja vuodelta 1931 ylisti säveltäjää niin kritiikittömästi, että vastareaktio oli väistämätön. Kertoo hauskasti JS:sta muistelmissaan.
JS:n aikajärjestyksessä toinen opettaja Hämeelinnan suomenkielisessä valmistavassa koulussa, jonka johtajattarena 1875-1886. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun johtajatar 1886-1899. Useita kansanedustajakausia vuodesta 1907 lähtien. Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja mm. 1892-1907. Useiden pedagogisten kirjojen ja Minna Canthin elämäkerran kirjoittaja. 9-vuotiaan JS:n ”ensirakkaus”.
Taidemaalari, JS:n ystävä ja naapuri Halosenniemessä Tuusulassa. Halonen on Suomen taidehistorian huomattavimpia maisemamaalareita. Teki alttaritauluja Mikkelin, Karstulan, Kotkan ja Joroisten kirkkoihin. Puoliso Maija Halonen soitti AS:n kanssa nelikätisesti pianokappaleita ja sovituksia. Poika Antti Halonen kirjoitti mm. kirjan Tuusulan taiteilijayhteisön elämästä. Halosenniemi on nykyisin kotimuseo.
Tutkija, esteetikko, JS:n ystävä. Helsingin yliopiston estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori 1910-1937. Julkaisuja mm. The Origins of Art 1900, Det estetiska livet 1913.
JS:n koulutoveri Hämeenlinnassa. Toimittajana Uudessa Suomettaressa, matkakirjailija ja suomalaisen valokuvauksen pioneeri.
Kapellimestari, säveltäjä, JS:n ystävä. Opiskeli musiikkia Helsingissä, Leipzigissa ja Dresdenissä. Perusti Helsingin filharmonisen seuran orkesterin (myöhemmin Helsingin kaupunginorkesteri) 1882, orkesterikoulun 1885 ja sinfoniakuoron 1888. Esitti JS:n teoksia ahkerasti Suomessa ja ulkomailla, teki ensimmäiset JS:n orkesteriteosten levytykset 1930-luvun alussa. Voitti JS:n kilvassa Helsingin yliopiston musiikinopettajan virasta ja hoiti virkaa 1897-1927. Sävellyksiä mm. Kullervon kuolema, Aino, Sinfonietta ja Suomalaiset rapsodiat 1-2.
Ainolan sisäkkö 1911-1968. Kuvaa Ainolan arkea päiväkirjassaan, josta on julkaistu vain lyhyitä katkelmia.
Opiskeli JS:n johdolla orkesterikoulussa. Kriitikkona Päivälehdessä 1896-1899, Uudessa Suomettaressa kriitikkona ja toimitussihteerinä 1899-1918, Helsingin Sanomissa kriitikkona ja toimitussihteerinä 1919-1945. Katila sävelsi muutamia mainioita mieskuorolauluja. Lehtimiehenä Katila hallitsi ammattitaitoisesti niin lehden taiton suunnittelun, lakkouutisoinnin kuin konserttikritiikkien kirjoittamisen.
Säveltäjä, kuoronjohtaja, kriitikko. Opiskeli JS:n johdolla vuodesta 1894 viulunsoittoa ja teoriaa Helsingin musiikkiopistossa. Jatko-opintoja mm. Berliinissä. Opetti Helsingin musiikkiopistossa mm. musiikinhistoriaa ja kuoronjohtoa 1910-1920. Suomen kaikkien aikojen merkittävin kuoronjohtaja johti YL:ia 1898-1902, 1904-05 ja 1907-1927, Suomen Laulun mieskuoroa 1900-1907 ja sekakuoroa 1907-1942 ja mm. Laulu-Miehiä 1916-1920. Teräväkielisenä ja yleistajuisena kriitikkona mm. Uudessa Suomessa 1919-1945. Tunnetuin teos lienee Oi kallis Suomenmaa, lisäksi orkesteriteoksia, huomattava määrä kuoroteoksia ja hengellistä musiikkia.
Säveltäjä, pianisti, pedagogi. Kokkonen opiskeli Sibelius-Akatemiassa Ilmari Hannikaisen, Sulho Rannan ja Selim Palmgrenin johdolla. Hän opetti samassa laitoksessa musiikinteorian ja -historian lehtorina 1950-1959 ja sävellyksen professorina 1959-1963. Oppilaita mm. Aulis Sallinen ja Paavo Heininen. Kriitikkona mm. Ilta-Sanomissa ja Uudessa Suomessa. Suomalaisen musiikkielämän voimahahmo: Suomen Säveltäjien, Suomen Sinfoniaorkesterien ja Teoston pitkäaikainen pj. Teoksia mm. neljä sinfoniaa, Musiikkia jousille, Sinfonia da camera, … durch einen Spiegel … ja erittäin suosittu Viimeiset kiusaukset -ooppera.
Sibeliuksen läheisin lapsuudenystävä, eversti Johan Emil von Konowin poika, opettaja ja historioitsija. Turun linnan intendentti, valittiin Turun historiallisen museon johtajaksi 1896.
Säveltäjä, JS:n oppilas. Kotilainen toimi Helsingin musiikkiopiston musiikinteorian opettajana 1910-1936 ja opetti myös orkesterikoulussa. Musiikkikriitikkona mm. Päivälehdessä ja Helsingin Sanomissa. Sävelsi mm. suositun joululaulun Varpunen jouluaamuna sekä useita kantaatteja ja muita kuoroteoksia.
Kapellimestari, säveltäjä. Soitti kontrabassoa solistina ja Moskovan oopperaorkesterissa 1894-1897, johti omaa orkesteriaan Venäjällä 1910-1918, oma orkesteriyritys Pariisissa 1921-1928. Nosti Bostonin sinfoniaorkesterin maailmanmaineeseen ylikapellimestarina 1924-1949. Johti merkittävää Tanglewoodin kesäfestivaalia 1937-1951. Teki palvottuja Sibelius-levytyksiä. JS lupasi hänelle kahdeksannen sinfoniansa kantaesityksen.
Säveltäjä, JS:n tuttava. Opiskeli Leipzigin konservatoriossa 1886-1890. Filosofian tohtoriksi 1900. Merkittävä musiikintutkija ja kansanmusiikin kerääjä. Kilpaili JS:n kanssa Helsingin yliopiston musiikinopettajan toimesta 1896-1897, mutta ei tullut valituksi. Krohn oli Helsingin yliopiston musiikin historian ja teorian dosentti 1900-1918 ja musiikkitieteen ylimääräinen professori 1918-1935. Kehitti musiikkiteoreettisen järjestelmän, jonka avulla analysoi mm. Sibeliuksen sinfonioita tavalla, jota säveltäjä ei hyväksynyt. Krohn piti JS:ta pohjimmiltaan ohjelmallisena säveltäjänä.
Säveltäjä, JS:n oppilas. Opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1900-1903 Wegeliuksen johdolla, jatkoi opintoja 1906 ja pääsi JS:n oppilaaksi kevääksi 1908. Keväällä pianotrio merkitsi läpimurtoa Suomessa. Jatko-opintoja Italiassa, Leipzigissa ja Pariisissa. 1911 sävellyskonsertti, jossa mm. Merenkylpijäneidot ja Orjan poika herättivät innostusta. Kapellimestarina Oulussa 1910-1911, apulaiskapellimestarina Kajanuksen orkesterissa 1912-1915 ja Viipurissa 1916-1918. Sävelsi useita suosittuja lauluja toiselle puolisolleen Alma Silventoiselle, mm. Tuijotin tulehen kauan, Syystunnelma, Aamulaulu ja Marjatan laulu. Surmattiin keväällä 1918 sisällissodan jälkikahinoinnissa. Muita teoksia mm. Stabat mater, Virta venhettä vie, Häämarssi ja Lampaan polska.
Suomen suosituimpia ja huomattavimpia runoilijoita, JS:n tuttava. Pakinoitsija ja kriitikko Päivälehdessä ja Helsingin Sanomissa 1899-1914. Teoksia mm. runokokoelmat Helkavirsiä I-II, Talviyö ja Tähtitarha sekä muistelmateos Elämäni kuvakirja. JS sävelsi Leinon Maan virren. Leino omisti mm. Hirvi lähteellä -runonsa JS:lle.
JS:n viulunsoitonopettaja 1881-1885 Hämeenlinnassa. Sotilaskapellimestari.
JS:n yksityissihteeri vuodesta 1938. Kirjoitti mm. teokset Jean Sibelius ja hänen Ainolansa, Nuori Sibelius ja Järvenpään mestari.
Soitti kvartetissa JS:n ja Christian Sibeliuksen kanssa 1880-luvun lopulla. Helsingin yliopiston professoriksi 1903. Merkittävä suomalainen matemaatikko.
Säveltäjä, johti Kansallis-Kuoroa 1915-1947 ja tilasi JS:lta Oma maa -kantaatin kevättalvella 1918. Helsingin Suomalaisen normaalilyseon musiikinopettaja 1916-1952, Johanneksen kirkon urkuri 1926-1958, Helsingin lukkari-urkurikoulun, sittemmin kirkkomusiikkiopiston opettaja 1914-1951 ja johtaja 1923-1951. Sävelsi arvostettua kirkkomusiikkia, mm. Jouluoratorion 1945, jonka esitys kuului pitkään Helsingin jouluperinteisiin.
Säveltäjä, opiskeli JS:n johdolla 1908-1910. Jatko-opintoja Pariisissa. Kotimaisen orkesterin apulaiskapellimestari 1912-1914, Viipurin orkesteriyhdistyksen kapellimestari 1914-1916, opettajana Helsingin musiikkiopistossa 1916-1939. Helsingin Sanomien kriitikko 1916-1932. Madetoja oli aikakautensa suosituin ja arvostetuin orkesterisäveltäjä JS:n jälkeen. Teoksia mm. opperat Pohjalaisia ja Juha, kolme sinfoniaa ja Okon Fuoko -balettipantomiimi. Useita tasokkaita kuoroteoksia.
Aikakautensa suurimpia säveltäjiä. Tapasi JS:n 1907, mutta ei ihastunut kuulemiinsa Valse tristeen ja Kevätlauluun. JS sai ohimeneviä vaikutteita Mahlerilta In memoriamin sävellyksen aikoihin, mutta puhui myöhemmin säveltäjästä vähättelevästi. Mahler oli loistava kapellimestari, joka johti mm. Wienin hovioopperaa 1897-1907 ja Wienin filharmonikkoja 1898-1901. Sai valmiiksi yhdeksän korkeatasoista sinfoniaa ja upeita laulusarjoja, kuten Lieder eines fahrenden Gesellen ja Kindertotenlieder. Muita merkkiteoksia mm. Das Lied von der Erde.
Säveltäjä, musiikkihistorioitsija. JS:n vapaamuurariveli, merkittävä Sibelius-tutkija. Marvia toimi mm. Musiikki Fazerin kustannuspäällikkönä 1946-1980. Uusittu laitos Sulho Rannan Suomen säveltäjiä teoksesta 1965-1966. Pienen musiikkilehden toimittaja 1961-1979. Helsingin kaupunginorkesterin historia 1993 Matti Vainion kanssa. Sibeliuksen rituaalimusiikki -tutkimus vapaamuurarien Minerva-tutkimusloosin julkaisusarjassa 1984.
Viulisti, kapellimestari. Nousi maailmanmaineeseen jo polvihousuisena ihmelapsena. Opettajia mm. Louis Persinger ja George Enescu. Tapasi JS:n 1955. Vuosisatamme kuuluisimpia muusikkoja.
Säveltäjä, JS:n tuttava, Oskar Merikannon poika. Merikanto opiskeli Regerin oppilaana Leipzigissa 1912-1914 ja piti lupauksia herättäneen sävellyskonsertin Helsingissä 1914. Merikanto osoittautui kuitenkin liian edistykselliseksi helsinkiläisyleisölle ja musiikkipäättäjille: hänen suuri mestariteoksensa, Juha-ooppera valmistui 1921-1922, mutta jäi esittämättä hänen elinaikanaan. Merikanto palasi 1930-luvulla perinteisemmille sävellysurille ja nautti arvostusta Sibelius-Akatemian sävellyksen professorina vuodesta 1951. Teoksia mm. Lemminkäinen, Pan, Juha-ooppera, Schott-konsertto, kolme sinfoniaa, Sinfoninen harjoitelma ja kolme pianokonserttoa.
Säveltäjä, urkuri, Päivälehden ja Helsingin Sanomien kriitikko, JS:n tuttava. Mestarillinen pienten, kansanomaisten laulujen säveltäjä kirjoitti myös ensimmäisen suomenkielisen oopperan Pohjan neidin. Muita oopperoita Elinan surma ja Regina von Emmeritz. Helsingin lukkari-urkurikoulun opettaja 1889-1914. Uuden kirkon (nykyisin Johanneksen kirkko) urkuri 1892-1924.
Merkittävä englantilainen musiikintuntija ja musiikkikirjoittaja, JS:n ystävä. Newmarch emännöi JS:n vierailuja Britanniassa ja oli kirjeenvaihdossa JS:n ja AS:n kanssa. Kirjoitti pienen esittelykirjasen Sibeliuksesta jo 1906 ja kokosi muistot ystävyydestään JS:n kanssa kirjaan A Short Story of a Long Friendship 1939.
Kapellimestari. Philadelphian sinfoniaorkesterin ylikapellimestari 1938-1980.
Säveltäjä, konserttipianisti, JS:n tuttava. Opiskeli Wegeliuksen johdolla 1895-1899 ja jatkoi opintojaan Berliinissä. YL:n johtaja 1902-1904 ja 1927-1928, Turun soitannollisen seuran orkesterin johtaja 1909-1912, kriitikkona Päivälehdessä vuosisadan alussa ja Hufvudstadsbladetissa 1930-1951. 1920-luvun alussa otti vastaan Sibeliuksen hylkäämän sävellyksen professuurin Eastman School of Musicissa Rochesterissa Yhdysvalloissa ja hoiti virkaa viisi vuotta. Helsingin konservatorion pianonsoiton opettaja 1929, Sibelius-Akatemian sävellyksen professori 1939. Merkittävä pianisti sävelsi viisi suosittua pianokonserttoa, joilla ansaitsi kansainvälisissä kritiikeissä ”Pohjolan Chopinin” maineen. Muita teoksia mm. Daniel Hjort -ooppera ja Turun lilja -kantaatti. Ensimmäinen puoliso Maikki Järnefelt-Palmgren.
Taidemaalari. Lahjoitti viisi teostaan Sibeliukselle, joista Hautajaissaatto ja Bönen till Gud edelleen Ainolassa, loput tyttärien jälkeläisillä. Bönen till Gud -taulun JS nimesi Valse tristeksi.
JS:n läheinen ystävä, kirjailija. JS:n opiskelutoveri Helsingin musiikkiopistossa 1886-1889, pianisti Ferruccio Busonin oppilas. Esikoisromaani En bok om en människa kuvasi verhotusti Paulia ja tämän ystävyyttä JS:n kanssa 1891. Myöhemmin yhteistyötä JS:n kanssa, joka sävelsi mm. musiikin Paulin Kuningas Kristian II -näytelmään. Muutamilla näytelmillä kv. menestystä.
Säveltäjä. Opiskeli Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon johdolla ja täydensi opintojaan Yhdysvalloissa ja mm. Asconassa ja Kölnissä. Käpylän musiikkiopiston rehtori 1965-1967, Sibelius-Akatemian lehtori 1966-1971, taiteilijaprofessori 1971-1976, Sibelius-Akatemian sävellyksen professori 1976-1991. Kriitikkona Ilta-Sanomissa 1963-1966. Tapasi JS:n 1950-luvulla kahdesti. Sukupolvensa arvostetuimpia ja monipuolisimpia säveltäjiä, huomattavaa kv. menestystä 1990-luvun jälkipuoliskolla. Teoksia: seitsemän sinfoniaa (kahdeksas kantaesitetään keväällä 2000 Philadelphiassa), useita oopperoita, kuten Rasputin, Thomas, Vincent, Auringon talo ja Aleksis Kivi sekä mm. Cantus Arcticus -konsertto linnuille ja orkesterille.
Hämeenlinnan normaalilyseon oppilasorkesterin kapellimestari ja viulisti. Kapellimestari Gustaf Ringvallin poika. Opiskeli aluksi Pietarissa ja muutti Hämeenlinnaan 1880. ”Rinkvallin Akua” pidettiin Sibeliustakin etevämpänä muusikkona, mutta sujuvan venäjänsä vuoksi hän päätyi senaatin ylikielenkääntäjäksi sekä itsenäistymisen jälkeen valtioneuvoston käännöstoimiston johtajaksi.
Sibeliuksen ensimmäinen opettaja. Sibelius-perheen läheinen ystävä Hämeenlinnassa. Perusti ruotsinkielisen valmistavan koulun 1865 Hämeenlinnaan. Opetustehtäviä myös muissa oppilaitoksissa.
Kapellimestari, Robert Kajanuksen verivihollinen. S aloitti sellistinä ja toimi kapellimestarina Riiassa ja Münchenin Kaim-orkesterin johdossa vuosisadan alussa. Perusti Helsingin sinfoniaorkesterin 1912 ja johti Helsingin kaupunginorkesteri Kajanuksen kanssa 1914-1916 ja Kajanuksen seuraajana 1932-1941. Kapellimestarina myös mm. Tukholmassa ja Los Angelesin filharmonikkojen johdossa. Taiturillinen ja impulsiivinen maestro ei miellyttänyt kaikkia, mutta JS kehui hänen musikanttisuuttaan.
Kapellimestari, JS:n ystävä, myös pianisti ja säveltäjä. Suomalaisen Oopperan kapellimestari 1927-1944, Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestari 1944-1950 ja Lahden kaupunginorkesterin johtaja vuodesta 1951. Sävelsi musiikkia 34 elokuvaan, mm. Nummisuutareihin ja Seitsemään veljekseen. Kirjoitti henkilöpalvontaa sisältävän, lämminhenkisen Sibeliana-kirjasen 1945.
Liikemiesten kauppaopiston opettaja. Akseli Gallen-Kallelan lanko ja JS:n varainhoitaja 1898-1908. Takasi myös JS:n velkoja.
Tenori, JS:n ystävä ja vapaamuurariveli. Sola oli Kotimaisen oopperan perustajajäsen 1911 ja työskenteli Suomalaisessa oopperassa tenorina ja ohjaajana 1911-1949. Sola käänsi useita librettoja ja lauluja. Esitti ahkerasti JS:n lauluja, mm. vapaamuurarimusiikkia.
Ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari ja pianisti, JS:n ystävä. Stenhammar toimi 1907-1922 Göteborgin orkesteriyhdistyksen taiteellisena johtajana ja esitti runsaasti Sibeliusta, joka omisti hänelle kuudennen sinfoniansa.
Viulisti, sukupolvensa vaikutusvaltaisimpia taiteilijoita. Tapasi JS:n 1951. Stern on kerännyt mainetta myös nuorten lahjakkuuksien löytäjänä ja suojelijana. Esimerkiksi Itzhak Perlman, Pinchas Zukerman, Gil Shaham, Yefim Bronfman, Yo-Yo Ma ja Midori ovat kuuluneet ”Stern Gangiin”.
Yhdysvaltalainen miljonääri, Norfolkin musiikkijuhlien perustaja, merkittävä taidemesenaatti. Tilasi JS:lta Aallottaret ja kutsui tämän johtamaan musiikkiaan Norfolkiin 1914.
Merkittävä kirjallisuudentutkija, Suomen suurlähettiläs Ruotsissa. JS:n ystävä ja suojelija.
JS:n muusikkoystävä, Hämeenlinnan kaupunginlääkäri Theodor Tigerstedtin tytär. Soitti kamarimusiikkia JS:n kanssa 1882-1885 Hämeenlinnassa. Helsingin musiikkiopiston ensimmäinen naispuolinen viulunsoiton opiskelija 1883-1890. Viulunsoiton opettajana musiikkiopistossa 1893-1904.
Säveltäjä, esteetikko, kirjailija. JS:n yksityisoppilaaksi 1916. Kirjoitti tunneistaan palvovan kuvauksen Sibelius: A Close Up 1937 parikymmentä vuotta tuntien jälkeen. Kirja herätti voimakkaan vastareaktion mm. Adornossa, jonka murskakritiikki vaikutti haitallisesti saksalaiskriitikkojen asenteisiin JS:n musiikkia kohtaan. Von Törne piti sävellyskonsertit 1917, 1918 ja 1921. Teoksia mm. kuusi sinfoniaa, sinfoninen runo Kuningas Fjalar sekä pianokonsertto. 14 kulttuurihistoriallista ja estetiikkaa käsittelevää teosta.
JS:n sävellysoppilas, säveltäjä ja pedagogi. Rauman seminaarin musiikin lehtori, 1919 kouluhallituksen ensimmäinen laulunopetuksen tarkastaja. Teoksia: Musiikin historia pääpiirteissään 1907, Koulun laulukirja 1913. Merkittäviä ja hupaisia mieskuorolauluja, pääteos Loitsu vuodelta 1902.
Keittäjä Ainolassa marraskuusta 1907.
Pianisti. Teki menestyksekkään kansainvälisen uran konsertoimalla mm. laulajatar Marian Andersonin kanssa. Kertoo muistelmateoksissaan tapaamisista Sibeliuksen kanssa.
Viulisti, JS:n puhtaaksikirjoittaja. Soitti Kajanuksen orkesterissa 1893-1900 ja 1910-1911. Kirjoitti puhtaaksi kahdeksannen sinfonian alun, mahdollisesti koko teoksenkin. Asui 1923-1943 samassa korttelissa, jossa sijaitsi JS:n Kammiokadun asunto toisen maailmansodan aikana.
Väisänen A. O. (Armas Otto) 1890-1969
Filosofian tohtori, Kalevalaseuran toimistonjohtaja, Helsingin yliopiston dosentti. Kansantieteilijä, mm. kansanmusiikin kerääjä ja tutkija, JS:n tuttava. Toinen puoliso Kirsti Gallen-Kallela, Akseli Gallen-Kallelan tytär.
Wasenius Karl Fredrik 1850-1920
JS:n soittokaveri Helsingin musiikkiopiston jousikvartetissa, Hufvudstadsbladetin pitkäaikainen kriitikkonimimerkki Bis. Kuningas Kristian II -näyttämömusiikin ja eräiden muiden JS:n teosten kustantaja, jonka kustannusliike teki kuitenkin konkurssin. Yhteisiä vekseleitä JS:n kanssa. Arvioi usein happamasti JS:n keskikauden teoksia ja JS:n kykyjä kapellimestarina.
Wegelius Martin 1846-1906
JS:n sävellyksenopettaja 1885-1889. Suomalaisen musiikkikoulutuksen suurin uranuurtaja. Opiskeli Helsingin yliopistossa, Leipzigin konservatoriossa ja Münchenissä. Perusti Helsingin musiikkiopiston 1882 ja johti sitä kuolemaansa saakka. Oppilaina mm. myös Armas Järnefelt, Erkki Melartin, Selim Palmgren, Toivo Kuula. Sävellyksissään W. otti vaikutteita wieniläisklassikoilta ja Wagnerilta. Kirjoitti runsaasti pedagogista kirjallisuutta ja mm. Länsimaisen musiikin historian.
Lääketieteen ja myös filosofian tohtori, Helsingin yliopiston kotieläinopin professori 1910. Kansanedustaja 1919-1922, useita lääketieteellisiä julkaisuja mm. C-vitamiinin vaikutuksista. Von Wendt opiskeli JS:n johdolla orkesterikoulussa. Myöhemmin von Wendt kirjoitteli JS:lle alkoholireseptejä kieltolain aikana ja vitamiinikuureja 1940-luvulla.
Wettenhovi-Aspa (ent. Wetterhof-Asp) Sigurd 1870-1946
Kiistelty taidemaalari, omaperäinen kieltentutkija, joka piti Suomea kaikkien kielten kantamuotona. JS:n eksentrinen ystävä.
Brittiläinen kapellimestari, kuuluisien kävelykonserttien (Proms) perustaja Lontoossa. Promsit alkoivat 1895 Queen’s Hallissa ja siirtyivät 1941 Royal Albert Halliin. Vakiinnutti nykyisin yleisen orkesterijärjestyksen, jossa toiset viulut ovat ensimmäisten vieressä kapellimestarin vasemmalla puolella. Johti usein S:n teoksia.
Zilliacus Henrik Wilhelm 1857-1919
JS:n korvalääkäri. Jääkäriliikkeen tukija innosti JS:n säveltämään Jääkärimarssin.