Luonteessani on jotakin demonista, jonka toisinaan tunnen hyvin selvästi, mutta samalla jotakin lapsellista, joka sovittaa sen.
(Santeri Levas 1960b)

Eiköhän minulla tule olemaan oma paikkani. Säveltäjillä on nousu- ja laskukautensa. Varmasti tulee sellaisiakin aikoja, jolloin teokseni painuvat taka-alalle, mutta luulen uskaltavani toivoa, etteivät ne kokonaan unohdu. Taideteoksessa on itsessään elämänkipinä, joka ei voi milloinkaan täysin sammua.
(Santeri Levas 1960b)

Kant pääsi inhimillisen ajattelun äärimmäisille rajoille. Mutta mitä hän oikeastaan tiesi? Ei yhtään mitään.
(Santeri Levas 1960b)

Oleellisinta meissä on pyrkimys kohti Jumalaa. Jo pelkästään se seikka, että ihminen uskoo ja on aina uskonut Jumalaan, todistaa mielestäni, että korkeampi olento ohjaa kaikkea olevaista – millainen ja missä muodossa, sitähän emme tietenkään pysty tajuamaan.
(Santeri Levas 1960b)

Kaikki mitä siinä oli vihreätä, toivon väriä – omistan! ; samaten kaikki punanen otan voimallisesti vastaan. Sitte on sininen, uskon väri – Jaa – .
(JS: Aino Sibelius. 31.3.1899)

Suuremmoisempaa ajatusyhteyttä ei voi olla kuin Jeesus ja aurinko, kaksi maailman suurinta ideaa yhdessä.
(Jalmari Finnen siteeraus JF: Eliel Aspelin-Haapkylä 17.7.1905)