Eva eli siskojen kesken ”Valpu” oli 11-vuotias, kun perhe muutti Ainolaan 1904. Evan leikkikavereita olivat lähitalojen, kuten Kallio-Kuninkalan Paloheimojen, Suvirannan Järnefeltien, Aholan Ahojen ja Halosenniemen Halosten lapset. ”Kyllähän meillä oli harvinaisen hauska ja onnellinen lapsuus ja nuoruus, se täytyy myöntää”, Eva Paloheimo muisteli myöhemmin. ”Ja meitä olikin siellä Tuusulassa tavattoman paljon nuoria, taiteilijoiden lapsia.”
Eva muutti Ainolasta Helsinkiin tammikuussa 1906 siirryttyään Suomalaiseen Yhteiskouluun. Hän asui Sibeliusten perheystävän Martha Tornellin luona, mutta vietti toki suuren osan viikonlopuistaan ja lomistaan Ainolassa. Niinpä kirjeenvaihto paljastaa, että Eva ja Ruth juhlivat esimerkiksi 1907 Paloheimon poikien kanssa aamuyöhön, kun Jean ja Aino olivat Berliinissä ja Martha Tornell hoiti lapsia. ”Oikein nyt jälkeenpäin ihmettelen, kuinka vapaamielinen isä meillä oli”, Eva Paloheimo muisteli. ”Sitä paitsi oli Amor ahkerassa toiminnassa, ja monta avioliittoa syntyi keskuudessamme.”
Amor iski Evaan ja Paloheimon Arviin jo varhain. Kihloihin mentiin kesällä 1911, kun Eva oli päättänyt koulunsa ja saanut ylioppilastutkinnon suoritetuksi. Tytär sai isältään kihlajaislahjaksi Etydin pianolle. Eva ja Arvi menivät naimisiin Jannen ja Ainon hääpäivänä 10. kesäkuuta 1913. Ainolassa järjestettiin suuret häät, ja illallista tarjottiin noin 80 hengelle.
Seuraavina vuosina Eva asui liikemiehenä toimineen Arvin kanssa muun muassa Käkisalmella ja Pietarissa. Vallankumous Pietarissa toi Evan väliaikaisesti Ainolaan asumaan. Pariskunta asettui lopulta Helsinkiin, josta Eva ja Arvi kävivät usein Järvenpäässä vanhempiaan tapaamassa.
Eva Paloheimo hoiti rautaisella kädellä perheen asioita säveltäjän ikääntyessä ja antoi viralliset lausunnot julkisuuteen perheen ja suvun asioista. ”Valpu valjaisiin”, oli ollut siskojen tunnuslause tiukan paikan tullen jo lapsuudessa. 20. syyskuuta 1957 hän ehti isänsä kuolinvuoteelle Katarina-siskonsa kanssa Helsingistä ja kuuli säveltäjän viimeiset sanat: ”Eva ja Kai”.
Eva vietti vuoden 1957 jälkeen Ainolassa vuorotellen sisartensa kanssa aikaa niin, että iäkäs Aino-äiti ei jäänyt pelkän palvelija-avun varaan. Vuonna 1972 Eva Paloheimo sisaruksineen päätti myydä Ainolan valtiolle kotimuseoksi.