Kun Symposion oli ruotsia äidinkielenään puhuneen, mutta suomenkieliseen ”Päivälehden piiriin” kuuluneen ydinkolmikon taiteilijapiiri, niin Euterpe oli täysin ruotsinkielinen, ruotsinkielistä kulttuuria ja kirjallisuutta korostava ja edistävä taiteilijayhteisö. Sibelius ei ollut piirin ydinjäsen, vaan satunnaisempi illanviettoihin osallistunut ystävä. Euterpe-yhteys oli vahvimmillaan 1902-1904 säveltäjän asuessa Helsingissä ennen muuttoa Ainolaan.

Euterpe oli myös suomenruotsalaisten intellektuellin aikakauslehti, jonka toimittajia johti eräänlaisena isähahmona Sibeliuksen vanha tuttu Werner Söderhjelm. Tämä oli kaitsenut Sibeliusta tämän ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan, Berliinin-opintovuoden aikana 1889-1890.

Ydinjoukkoon kuuluivat mm. Gunnar Castrén, Olaf Holmén, Emil Zilliacus, Axel Cedercreutz, Alexis von Kraemer, Isgurd Frosterus, Emil Hasselblatt, Alvar Törnudd ja alkuaikoina myös Pelléaan ja Mélisanden ruotsintaja Bertel Gripenberg, kaikki merkittäviä suomenruotsalaisia kulttuurihenkilöitä. Myös Albert Edelfelt ja Eino Leino kävivät joskus istumassa iltaa näiden seurassa.

Euterpelaiset halusivat päivälehteläisten ja myöhempien Tulenkantajien tapaan avata ikkunoita Eurooppaan. Tämä oli tavoite, jonka Sibeliuskin allekirjoitti mielellään. Myös euterpelaisten harrastama symbolismin ja nietzscheläisyyden mietiskely oli säveltäjälle tuttua jo 1890-luvulta. Nietzschen Sibelius myöhemmin torjui, mutta ajatus symboleista syvemmän totuuden kuvaajana kiehtoi häntä vielä 1920-luvun vapaamuurarivuosina.

”Illat ja yöt Söderhjelmin, Edelfeltin, Sibeliuksen ja Mikael Lybeckin kanssa ylhäällä lehden huoneessa Lundqvistin afääripalatsissa kuuluvat varmasti Euterpe-piirin vielä elävien jäsenten valoisimpiin muistoihin”, Castren muisteli myöhemmin.
”Oli verraton ilo nähdä hänet [Sibelius] tunnelman lumoissa, kuulla hänen pulppuilevaa puhettaan ja kohota mielikuvituksen korkeuksiin hänen nerokkaitten ajatustensa kantama. Hän on ihailtava persoonallisuus, rakastettava, hienotunteinen, ymmärtävä. Fyysisesti kenties rauhaton ja väsynyt, muttei henkisesti vähemmän jäntevä kuin ennen”, Törnudd kertoi.

Sibelius muutti syksyllä 1904 Ainolaan. Euterpe-yhteydet harventuivat, mutta moni euterpelainen kuului säveltäjän ystäväpiiriin vielä pitkään.