Op. 45 nro 1 Dryaden (Dryadi), sävelruno. Valmistui 1910; ensiesitys Oslossa 8.10.1910 (Musikforeningen, johtajana Jean Sibelius). Pianosovitus (Die Dryade) 1910.

Vain viitisen minuuttia kestävä Dryadi on Sibeliuksen omaperäisimpiä ja lyhyimpiä orkesteriteoksia. Hän sai sen valmiiksi aurinkoisena helmikuuna 1910 hiihtoretkiensä välillä. Kantaesitys oli Kristianiassa eli nykyisessä Oslossa lokakuussa, samassa konsertissa In memoriamin kantaesityksen kanssa.

Dryadi merkitsee valtavaa tyylinmuutosta Öiseen ratsastukseen ja auringonnousuun tai In memoriamiin verrattuna. Puiden haltijattarista kertova pieni impressionistinen kuva etenee sointivärien ja fragmenttien avulla niin, että fragmenteista muodostuu vähitellen kiinteämpi, tanssillinen teema. Kamarimusiikillisuus ennakoi jo neljättä sinfoniaa, ja teos muistuttaa lähestymistavaltaan melkoisesti vuoden 1913 Bardia.

Elmer Diktoniuksen sanoin Dryadi on kuin ”raikkaasti lepattava metsän lehti” ja Erik Tawaststjerna kutsui sitä ”kiehtovaksi luontokuvaksi”. Tutkijoista Erkki Salmenhaara on ollut armottomampi: valssinomainen teema on hänestä valitettavan salonkisävyinen ja ainekset jäävät ”hieman hajanaisiksi ja epäkarakteristisiksi”. Salmenhaaran mielestä Sibelius olisi voinut karsia aiheita, keskittyä niistä parhaisiin ja tehdä näistä puolestaan jotakin pidemmälle vietyä.