11. Kesäkuu 1939 – joulukuu 1942 Sibeliuksenkatu (Kammiokatu) 11
Om. Savo–Karjalan Tukkuliike

Kesäkuun alussa 1939 Sibeliukset vuokrasivat käyttöönsä tilavan kaupunkiasunnon Savo–Karjalan Tukkuliikkeen omistamasta kiinteistöstä Kammiokadulta. Kyseinen huoneisto A 10 käsitti 6 huonetta, hallin, keittiön, kylpyhuoneen ja wc:n talon neljännessä kerroksessa. Pinta-alaa asunnolla oli 205 neliömetriä. Sibeliusten vuokra, 750 nykyeuroa kuukaudessa, kohosi kolmessa vuodessa kolmanneksen, mutta rahan arvo taas laski melkein puoleen. Perheen luopuessa asunnostaan joulukuussa 1942 vuokran määrä oli käytännössä alle 600 nykyeuroa kuukaudessa.

Sibeliukset investoivat kesällä 1939 vajaat 20 000 euroa vuokra–asuntonsa sisustukseen, sillä huoneistosta oli tarkoitus tehdä pysyvä talvikoti. Kammiokadun kalustusta päätyi sittemmin Ainolaan (Ks. Ainola nyt).

Helsinkiin muutettiin kaksi kertaa. Ensimmäinen yritys tapahtui syyskuun lopussa 1939. Se kesti vain pari viikkoa, koska kaupunkilaisten evakuointi sodan jaloista alkoi. Välirauhan aikana syyskuussa 1940 yritys uusittiin ja tällä kertaa Ainolaan palattiin vasta 12. kesäkuuta, paria viikkoa ennen jatkosodan syttymistä.

Aino Sibelius viihtyi kaupungissa erinomaisesti, pääsihän hän tapaamaan tyttäriensä perheitä vaikka päivittäin. Sibelius tunsi olonsa vähemmän kotoisaksi. Ehkä hän vierasti Helsinkiä, joka oli muuttunut niin paljon vuosien mittaan. Päiväkävelyt suuntautuivat nyt järven sijasta merenrantaan, läpi myöhemmin hänen nimiinsä ristityn puiston. Alkon tuotteista ei tosin Helsingissä tarvinnut maksaa rahtia, mutta tupakanmyyntiä säännösteltiin. Sellainenkin ihme koettiin, että Sibelius osti hovihankkijaltaan 6 kappaletta sikareja. Ennen sotaa normaalitilaus oli pari kolme laatikkoa.

Asunto ei jäänyt kokonaan vaille käyttöä perheen muutettua Ainolaan. Armas Järnefelt kunnostautui asuessaan huoneistossa talven 1942. Hän toimi tuohon aikaan Helsingin kaupunginorkesterin väliaikaisena kapellimestarina ja ehti tyhjentää talon konjakkivarastot ennen paluutaan Tukholmaan. Syyllinen palasi uudelleen Kammiokadulle vielä syksyllä käydessään Helsingissä johtamassa ja korvasi tekonsa ruhtinaallisesti. Avain asuntoon oli helppo hakea Seurahuoneelta, kunhan vain muisti salasanan.
Kammiokadun asunnon sävellystyöstä ei ole tietoa. Professori Martti Paavola pääsi kertomansa mukaan kurkistamaan kerran Kammiokadun asunnon kassakaappiin, jossa hän muisteli nähneensä useita partituureja: requiemin, sinfonian ja muutamia sinfonisia runoja.

12. Syyskuu 1951 Välskärinkatu 7

Helsingin huoneenvuokralautakunta suostui yksimielisesti 25.9.1951 pitämässään kokouksessa professori Jean Sibeliuksen anomukseen ja varasi hänen käyttöönsä kaksi huonetta osoitteessa Välskärinkatu 7. Vuokrauksen syy oli mysteeri, sillä säveltäjä ei asuntoa käyttänyt. Ehkä hankkeen tarkoitus oli torjua viranomaisten mahdollisia toimenpiteitä ja säästää oma tytär ”vierailta alivuokralaisilta”. Eva Paloheimo asutti suurta huoneistoa saman talon ylimmäisessä kerroksessa ja tuohon aikaan Helsingissä vallitsi asuntopula.