Ainolan nykyisen tontin kokonaispinta-ala on vuoden 1937 tarkistusmittauksen mukaan 4,216 hehtaaria, kun tontti vuonna 1904 oli vain 0,74 hehtaaria.
Ainolan alueesta oli viljeltyä maata laajimmillaan 1930- ja 1940-luvuilla yli puoli hehtaaria ja viljelykelpoista maata vajaa hehtaari. Varsinainen metsämaa käsitti tuolloin noin kaksi puoli hehtaaria. Nykyisin tontti on puutarhaa lukuun ottamatta metsämaata.

Kaavio Ainolan eri palstatilojen rajoista.

Ainolan maa-alueet laajenivat seuraavasti:

I Alkuperäinen palsta 0,74 hehtaaria (1903)

Sibelius osti alkuperäisen tontin 18. marraskuuta 1903 Alfhild ja Anton Walter Westermarckilta (katso myös Ainolan rakentamisen taustaa). Asiakirjojen mukaan lohkottu 0,74 hehtaarin palsta käsitti 0,11 hehtaaria viljeltyä maata, 0,58 hehtaaria varsinaista metsämaata ja 0,05 hehtaaria joutomaata.

Tontti myötäili Kielomäen reunoja. Nykyinen portti on tulotiellä 60 metriä kauempana kuin palstan alkuperäinen raja. Palstan pienuutta kuvaa hyvin se, että silloinen itäraja hipoi liiterin takaseinää, ja vuonna 1905 rakennettu saunakin saatiin juuri ja juuri sijoitettua omalle maalle. Viljelyyn soveltuvaa maata oli vain kapea kaistale tontin länsireunalla.

II Ostettu palsta 0,475 ha (1912)

Tekla Borg oli kuollut naimattomana vuoden 1912 alussa, ja Sibelius käytti tädiltään perimänsä varat syksyllä tonttinsa laajentamiseen. Syytä olikin, sillä saman vuoden keväällä rakennettu talli seisoi Ainolan palstan rajojen ulkopuolella. Sibelius osti Westermarckeilta 14. lokakuuta vajaa puoli hehtaaria lisämaata 2 500 markalla (noin 7 500 euroa). Alue käsitti 0,19 hehtaaria peltomaata, 0,23 hehtaaria metsämaata ja 0,055 hehtaaria joutomaata.
Sisääntulotie talolle siirtyi nykyiselle paikalleen. Tontti leveni lounaaseen päin hyvälle peltomaalle ja eteläisen kärjen tuleva puutarha saavutti miltei nykyisen laajuutensa. Tulevina vuosina tontin rajalle istutettiin 275 aitakuusen tainta. Ainolan uusi, 127,5 metriä pitkä lounaissivu, on osa alueen rajaa nykyisinkin.

Kesällä 1913 Sibelius rakennutti toistakymmentä metriä pitkän kivimuurin myötäilemään Ainolan tontin vanhaa etelärajaa vuodelta 1904 – käsittämätön investointi silloisessa velkatilanteessa. ”Juuri siksi me rakennamme ne nyt, että meillä on niin vähän rahaa. Muurit olkoon monumentaalisena muistomerkkinä siitä!” Sibelius sanoi.

III Lahjana saatu palsta 0,97 ha (1925)

Armi Klemetti keräsi 1925 rahaa Suomalaisilta sekakuoroilta hankkiakseen Sibeliukselle lisämaata 60-vuotislahjaksi. Saaduilla varoilla ostettiin vajaa hehtaari Westermarckien maata, joka lohkottiin jo 14. lokakuuta, hyvissä ajoin ennen juhlapäivää.

Ainolan alue laajeni vajaat 50 metriä luoteeseen päin. Samalla 60 metriä taloon kulkevaa tietä siirtyi omaksi alueeksi. Tontin itäinen metsäalue suureni ja kaakkoiskulmaan syntyi 2 metriä leveä kaistale uutta tilaa kasvimaalle. Ainolan nykyinen 225,5 metriä pitkä lounaisraja oli syntynyt.

IV Ostettu palsta 0,036 ha (1925)

Sekakuorojen lahjamaan lohkaisun yhteydessä Sibelius lunasti Westermarckeilta pienen kiilamaisen kaistaleen, jolloin Ainolan portti sai nykyisen paikkansa. Ainolan alueen läntinen osa saavutti lopullisen laajuutensa, joten kuusiaitakin voitiin rakentaa valmiiksi. Syrjäsen puutarhasta Vanajalta ostettiin kuusen taimia 550 kappaletta ja pari vuotta myöhemmin Evon taimitarhoilta 120 tainta lisää. Osuusliike Perhelästä kiirehdittiin hankkimaan yli kaksi kilometriä piikkilankaa tontin itäisen rajan turvaksi.

V Ostettu palsta 1,965 ha (1936)

Vuoden 1935 aikana Sibeliuksen rauha järkkyi, kun Ainolan lähistöllä E. N. Setälän mailla alkoivat metsätyöt. Työt pysäyttääkseen hän lunasti vuonna 1936 E. N. Setälän kuolinpesän konkurssihallinnolta lähes kaksi hehtaaria omaan tonttiinsa rajoittuvaa metsämaata, joka lohkottiin 14. huhtikuuta. Alueen kaakkoiskärjessä oli Sibeliuksen ”Temppeli” eli metsän reuna-alue, jonne säveltäjä usein käveli polkua pitkin ihastelemaan luontoa ja pohtimaan sävellyksiään.