Sibeliusten viisihenkinen perhe muutti Ainolaan mukanaan yksi palvelijatyttö, joka joutui elämään noin viiden neliömetrin huoneessa.
Lapsista Eva oli 11-vuotias, Ruth 10 ja Katarina vajaa 2-vuotias. Tytöt kävivät alkuvuodet äidin pitämää kotikoulua. Perheen asuintila käsitti alakerran, vajaat 190 neliömetriä. Lisätilaa saatiin vasta seitsemän vuotta myöhemmin, kun yläkerta sisustettiin asuttavaksi. Keittiön ja palvelijainhuoneen laajennusten jälkeen Ainolan lämmitetty pinta-ala kohosi yli 330 neliömetrin. Siinä vaiheessa perhe oli karttunut vielä kahdella tyttärellä: Margareta syntyi 1908 ja Heidi yläkerran kunnostustöiden aikaan kesällä 1911.
Erik Tawaststjerna toteaa Sibelius-elämäkerrassaan, että Ainola on ”puun sinfonia”. Muuton jälkeen 1904 ”sinfonia” oli kuitenkin monin tavoin toisenlainen kuin nykyisin, kuten aikalaispiirustuksesta näkyy.
AIKA-lehden joulunumero 1904: Ainola ensilumen aikaan pihan puolelta nähtynä. Kelkkaa työntää Eva tai Ruth, kyydissä on mitä ilmeisimmin pieni Katarina.
Yläkerta oli sisustamaton ullakko, jonne tuli valoa vain pienistä ruutuikkunoista. Ainola oli hirsiensä värinen. Vaalean laudoituksen se sai kymmenisen vuotta myöhemmin. Pärekatto peitettiin punaisilla tiilillä 1932.
Talon sisääntulokuisti oli vielä pieni. Pihanpuoleinen päätyseinä oli suora, koska keittiö ja palvelijainhuone olivat nykyistä pienemmät. Ovi keittiöön avautui pihalle päin. Talon itäkulmassa oli katettu kuisti, jolle päästiin keittiöön johtavasta väliköstä. Kuistin kohdalla on nykyisin Sibeliuksen viimeisen makuu- ja työhuoneen pesualkovi sekä varaportaikko toiseen kerrokseen.
Sisätilojen funktio käy ilmi vuoden 1904 pohjapiirustuksesta.
Vuoden 1904 rakennustilanteen pohjapiirros. Huoneissa olevat numerot viittaavat alla oleviin selityksiin.
Numeroiden selitykset
2 Lars Sonck arveli Sibeliuksen perheen tulevan jatkossakin toimeen vain yhdellä palvelijalla ja piirsi viiden neliömetrin kamarin häntä varten. Vuoden 1914/15 remontti kaksinkertaisti huoneen pinta-alan.
3 Eteinen on ollut samanlainen vuodesta 1904. Vuoden 1914/15 remontin yhteydessä se sai ilmeisesti nykyiset seinävärinsä.
4 Tampuuri on ollut samanlainen vuodesta 1904. Viimeistään vuoden 1914/15 remontin yhteydessä se sai tapetoinnin.
5 Keittiö oli nykyistä pienempi. Nykyinen sähköpäätaulu-huone palveli porstuana, josta ulko-ovi avautui pihalle eli koilliseen.
8 Kylmäkomero oli lopullisella paikallaan. Keittäjä Helmi Vainikainen järjesti 1910-luvulla sen seiniä kiertäville hyllyille tilan Sibeliuksen yöpalaa varten.
9 Välikön seinälle asennettiin puhelin syyskuussa 1904, ja siinä se on tänäkin päivänä. Keittiön ovea vastapäätä aukeni ulko-ovi kuistille. Nykyään se johtaa yläkerran portaikkoon.
13 Ainolan nykyinen sali oli yhdistetty vieras- ja Sibeliuksen työhuone, jonne johti vain yksi ovi tampuurista. Tarinan mukaan Sibeliuksella oli kaksi toivomusta talon suhteen, näköala Tuusulanjärvelle ja vihreä takka. Hän sai molemmat. Vihreitä uuneja on talossa kaksin kappalein ja työhuoneen ikkunasta avautui näkymä järvelle. Nykyisin puut peittävät näkymän.
Ulkoseinässä oli ovi portaikkoon, josta pääsi puoli kerrosta alempana sijaitsevalle parvekkeelle. Salin ristikko-empire kalusteet ovat olleet huoneessa vuodesta 1904 alkaen.
Kylmyys haittasi aluksi Sibeliuksen työskentelyä, sillä huoneen aamulämpötila laski esimerkiksi tammikuussa 1905 alle + 10 asteen. Hirsien välejä tilkittiin helmikuussa 1905 laihoin tuloksin. Niinpä seinät vuorattiin ja ilmeisesti myös tapetoitiin lokakuussa 1907, ja huone saatiin sopivaksi työskentelyyn myös talvisin. Sali palveli Sibeliuksen työhuoneena viulukonserton lopullisen version säveltämisestä neljännen sinfonian viimeistelyyn asti. Työhuone toisessa kerroksessa valmistui syksyllä 1911.
Ainolan ruokasali 1915
14 Ainolan ruokasali on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä. Sonck piirsi tilaan myös ullakkoportaat, joiden kaiteiden sanotaan olevan Aino Sibeliuksen suunnittelemat. Aino suunnitteli myös komerot portaiden alle, sekä huoneen alkuperäisen kalustuksen, josta osa näkyy vuoden 1915 sisäkuvissa. Nykyistä ovea kirjastoon ei ollut ja kulku lastenhuoneeseen eli nykyiseen kirjastoon tapahtui väliköstä vihreän takan takaa.
15 Sibeliuksen viimeinen työ- ja makuuhuone oli aluksi vanhempien käytössä. Katarina muutti siihen yläkerran valmistuttua 1911. Sibelius omi huoneen 1940-luvun alussa tuskastuttuaan portaissa kiipeilyyn.
16 Nykyinen kirjasto oli lastenkamari, josta Katarina muutti naapurihuoneeseen vuonna 1911. Huone oli Margaretan ja Heidin käytössä 1930-luvulle asti. Se muutettiin kirjastoksi vuonna 1935.